Äskeisen piispainkokouksen (13.10.) asialistalla oli mielenkiintoinen aloite koskien kirkon jäsenten aktivointia. Siihen liittyy Valamon luostarissa tammikuun puolivälissä järjestettävä seminaari, johon aloitteen tekijät kutsuvat esipaimenia mukaan. Seminaarissa on tarkoitus pohtia katekumeeni- ja aikuiskoulutuksen tehostamista sekä sen aloittamista siellä, missä sitä ei vielä ole.
Katekumeeniopetushan on nykyään pääasiassa jo kastettujen opettamista. Joskus kirkon alkuaikoina puhuttiin kasteopetuksesta, kun opetettavia ei vielä ollut liitetty kristilliseen kirkkoon kasteen kautta. Meidän oloissamme katekumeeniopetus tarkoittaa lähinnä kirkkokuntaa vaihtavien, jo kastettujen valmentamista ortodoksisen kirkon jäseniksi.
Järjestettyä katekumeeniopetusta on ollut tarjolla lähinnä suuremmissa seurakunnissa. Monin paikoin kirkkoon liitettävien opetus on jäänyt yksittäisten pappien aktiivisuuden varaan. Tällöin kirkkoon liittävä pappi on arvioinut opetuksen tarpeen, joka toki on aina myös tapauskohtaista. Ortodoksiseen kirkkoon liittymistä pohtivat ovat usein hankkineet oma-aloitteisesti tietoa, jonka tulkinnassa ja soveltamisessa he tarvitsevat tukea ja opastusta.
Kirkkoon liittyjät edustavatkin meillä aktiivisinta osaa jäsenkunnasta. Uuden jäsenen saamasta vastaanotosta usein riippuu, jatkuuko innostus vielä vuosia eteenpäin. Toisaalta vajaan tuhannen vuosittaisen liittyjän joukossa on niitäkin, joille pelkkä merkintä jäsenrekisterissä riittää. Näissä tapauksissa ortodoksisen kirkon jäsenyyden todellinen merkitys on jäänyt perin hämäräksi, joten opetusta tarvitaan.
Kirkosta vieraantumisen prosessi on salakavala ja koskettaa eritysesti niitä, joille jäsenyys ei ole tullut omakohtaisen etsinnän tuloksena. Tämä on käynyt ilmi mm. kirkosta eroamista koskevassa tutkimuksessa. Toki kirkkoon liittyjissäkin on niitä, joille ortodoksisen kirkon jäsenyys on vain yksi etappi loputtoman etsinnän tiellä. Jumalanpalveluksissa tapahtuva opetus ei kunnolla tavoita kumpaakaan näistä.
Aikuisopetukselle on siis todellista tarvetta ja samalla olisi hyvä miettiä, millaisia toimintamuotoja jäsenet kaipaavat jumalanpalveluselämän tueksi. Sosiaalinen todellisuus on muuttunut huimasti pelkästään korona-aikana ja tällä vuosituhannella muutenkin. Millaista kirkon jäsenyyttä ihmiset tavoittelevat, sitä olisi hyvä kysyä myös heiltä itseltään.
Katekumeeniopetushan on nykyään pääasiassa jo kastettujen opettamista. Joskus kirkon alkuaikoina puhuttiin kasteopetuksesta, kun opetettavia ei vielä ollut liitetty kristilliseen kirkkoon kasteen kautta. Meidän oloissamme katekumeeniopetus tarkoittaa lähinnä kirkkokuntaa vaihtavien, jo kastettujen valmentamista ortodoksisen kirkon jäseniksi.
Järjestettyä katekumeeniopetusta on ollut tarjolla lähinnä suuremmissa seurakunnissa. Monin paikoin kirkkoon liitettävien opetus on jäänyt yksittäisten pappien aktiivisuuden varaan. Tällöin kirkkoon liittävä pappi on arvioinut opetuksen tarpeen, joka toki on aina myös tapauskohtaista. Ortodoksiseen kirkkoon liittymistä pohtivat ovat usein hankkineet oma-aloitteisesti tietoa, jonka tulkinnassa ja soveltamisessa he tarvitsevat tukea ja opastusta.
Kirkkoon liittyjät edustavatkin meillä aktiivisinta osaa jäsenkunnasta. Uuden jäsenen saamasta vastaanotosta usein riippuu, jatkuuko innostus vielä vuosia eteenpäin. Toisaalta vajaan tuhannen vuosittaisen liittyjän joukossa on niitäkin, joille pelkkä merkintä jäsenrekisterissä riittää. Näissä tapauksissa ortodoksisen kirkon jäsenyyden todellinen merkitys on jäänyt perin hämäräksi, joten opetusta tarvitaan.
Kirkosta vieraantumisen prosessi on salakavala ja koskettaa eritysesti niitä, joille jäsenyys ei ole tullut omakohtaisen etsinnän tuloksena. Tämä on käynyt ilmi mm. kirkosta eroamista koskevassa tutkimuksessa. Toki kirkkoon liittyjissäkin on niitä, joille ortodoksisen kirkon jäsenyys on vain yksi etappi loputtoman etsinnän tiellä. Jumalanpalveluksissa tapahtuva opetus ei kunnolla tavoita kumpaakaan näistä.
Aikuisopetukselle on siis todellista tarvetta ja samalla olisi hyvä miettiä, millaisia toimintamuotoja jäsenet kaipaavat jumalanpalveluselämän tueksi. Sosiaalinen todellisuus on muuttunut huimasti pelkästään korona-aikana ja tällä vuosituhannella muutenkin. Millaista kirkon jäsenyyttä ihmiset tavoittelevat, sitä olisi hyvä kysyä myös heiltä itseltään.
RSS Feed
