Takana jo toinen pääsiäisyöpalvelus etänä ja tunnelmat hiukan ristiriitaisia. Vuosi sitten pandemian puhjettua televisiosta seurattiin kaksi vuotta vanhaa taltiointia, jonka väenpaljoutta moni ihmetteli puutteellisen tiedotuksen vuoksi. Nyt todellisuus eli kirkkojen tyhjyys iski tajuntaan aivan toisella tavalla; pääsiäisyö on yhteisöllisyyden juhla, josta hyvätkin taltioinnit voivat välittää vain kalpean aavistuksen.
Tällä kertaa katsojilla oli varaa mistä valita. Koronavuoden aikana pienimmätkin seurakunnat ovat saaneet striimauksensa jollekin tolalle, vaikkakin teknisessä tasossa on vielä monin paikoin toivomisen varaa. Äänen taltiointiin ja verkkoyhteyden laatuun kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota, koska huonotasoinen ääni kiusaa katsojaa enemmän kuin heikosti välittyvä kuva.
Pääsiäisyön televisiointikin toteutettiin tällä kertaa suorana ilman kirkkokansaa. Slaavilainen sävelmistö oli vaihdettu pääosin bysanttilaiseen, mikä saattoi ihastuttaa tai vihastuttaa perinteisiin tottunutta katsojaa. Toki bysanttilainen laulu sopii minimimiehityksellä toteutettuihin palveluksiin, mutta onko sen hallitseva rooli paikallaan vuoden ainoassa ortodoksisessa televisiojumalanpalveluksessa?
Edellä sanottua ei pidä ottaa kritiikkinä, ei etenkään nuoria kirkkomuusikkojamme kohtaan. On suuri siunaus, että hakijapulasta huolimatta Joensuussa kyetään kouluttamaan osaavia kanttoreita, joille tietysti pitää suoda myös mahdollisuus näyttää taitojaan. Ammatilliset ambitiot eivät kuitenkaan saisi sokaista, kun kyse on jumalanpalvelusmusiikin herkästä maastosta.
Nettitekniikkaa hallitseva katsoja saattoi vaihtaa kanavaa, jos iison (bysanttilaisen laulun pohjaääni) alkoi puuduttaa. Musiikillisesti nautittavinta antia tarjosi Uspenskin katedraalin kvartetti, joka lauloi taas hiotusti ja hallitusti perinteisin slaavilaisin sävelmin. Äänen taltiointiin on Helsingissä panostettu ja lisäpotkua antaa tietysti katedraalin muhkea akustiikka.
Itse pujottelin näiden kahden välillä, katse kuitenkin pääasiassa tv:n puolella, olihan Tampereen pääsiäisyön palvelus musiikillisesti ainutlaatuinen. Toivottavasti se ei kuitenkaan jäänyt ainutkertaiseksi kokemukseksi niille katsojille, joille itäisen kirkkomusiikin moninaisuus on vieraampaa. Laulu oli toteutettu lujalla ammattitaidolla ja tällä kertaa myös toimittava piispa oli laulumiehiä.
Tampereella toimitettiin palvelusta sen verran sutjakasti, että ehdin kuulla Helsingin striimin lopusta myös paikalliset kirkolliset uutiset; isä Akille (Leskinen) oli myönnetty pääsiäisenä rovastin arvo ja isä Taistolle (Rikkonen) kultaristin kanto-oikeus. Monia armorikkaita vuosia molemmille!
Ja sanottakoon vielä, että ortodoksisen pääsiäisen viesti välittyi musiikillisista painotuksista riippumatta kaikkialla selvänä ja kirkkaana; Kristus nousi kuolleista! -Totisesti nousi!
Tällä kertaa katsojilla oli varaa mistä valita. Koronavuoden aikana pienimmätkin seurakunnat ovat saaneet striimauksensa jollekin tolalle, vaikkakin teknisessä tasossa on vielä monin paikoin toivomisen varaa. Äänen taltiointiin ja verkkoyhteyden laatuun kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota, koska huonotasoinen ääni kiusaa katsojaa enemmän kuin heikosti välittyvä kuva.
Pääsiäisyön televisiointikin toteutettiin tällä kertaa suorana ilman kirkkokansaa. Slaavilainen sävelmistö oli vaihdettu pääosin bysanttilaiseen, mikä saattoi ihastuttaa tai vihastuttaa perinteisiin tottunutta katsojaa. Toki bysanttilainen laulu sopii minimimiehityksellä toteutettuihin palveluksiin, mutta onko sen hallitseva rooli paikallaan vuoden ainoassa ortodoksisessa televisiojumalanpalveluksessa?
Edellä sanottua ei pidä ottaa kritiikkinä, ei etenkään nuoria kirkkomuusikkojamme kohtaan. On suuri siunaus, että hakijapulasta huolimatta Joensuussa kyetään kouluttamaan osaavia kanttoreita, joille tietysti pitää suoda myös mahdollisuus näyttää taitojaan. Ammatilliset ambitiot eivät kuitenkaan saisi sokaista, kun kyse on jumalanpalvelusmusiikin herkästä maastosta.
Nettitekniikkaa hallitseva katsoja saattoi vaihtaa kanavaa, jos iison (bysanttilaisen laulun pohjaääni) alkoi puuduttaa. Musiikillisesti nautittavinta antia tarjosi Uspenskin katedraalin kvartetti, joka lauloi taas hiotusti ja hallitusti perinteisin slaavilaisin sävelmin. Äänen taltiointiin on Helsingissä panostettu ja lisäpotkua antaa tietysti katedraalin muhkea akustiikka.
Itse pujottelin näiden kahden välillä, katse kuitenkin pääasiassa tv:n puolella, olihan Tampereen pääsiäisyön palvelus musiikillisesti ainutlaatuinen. Toivottavasti se ei kuitenkaan jäänyt ainutkertaiseksi kokemukseksi niille katsojille, joille itäisen kirkkomusiikin moninaisuus on vieraampaa. Laulu oli toteutettu lujalla ammattitaidolla ja tällä kertaa myös toimittava piispa oli laulumiehiä.
Tampereella toimitettiin palvelusta sen verran sutjakasti, että ehdin kuulla Helsingin striimin lopusta myös paikalliset kirkolliset uutiset; isä Akille (Leskinen) oli myönnetty pääsiäisenä rovastin arvo ja isä Taistolle (Rikkonen) kultaristin kanto-oikeus. Monia armorikkaita vuosia molemmille!
Ja sanottakoon vielä, että ortodoksisen pääsiäisen viesti välittyi musiikillisista painotuksista riippumatta kaikkialla selvänä ja kirkkaana; Kristus nousi kuolleista! -Totisesti nousi!
RSS Feed
