Entisen Hämeenlinnan ortodoksisen seurakunnan alue on parisen vuotta kuulunut Helsingin seurakunnan pohjoiseen toimialueeseen. Siihen kuuluu myös Lahti ympäristöineen. Ainakaan Hämeenlinnan suunnasta eikä juuri muualtakaan ole kuulunut suuria riemunkiljahduksia seurakuntarakenteen uudistuksesta, joka oli koko lailla ylhäältä saneltu juttu.
Lahden tilanteesta tiedän vain, että seurakuntasali on ollut toista vuotta poissa käytöstä kattoikkunaan liittyvän kosteusvaurion vuoksi. Hyvinkäällä kirkonkellot on kannettu samasta syystä kirkkosalin lattialle odottamaan kellotornin korjausta. Jälkimmäiseen on muistaakseni myönnetty jo avustustakin, mutta sitä koskevaa päätöstä en tähän hätään löytänyt.
Seurakuntien omistamien kiinteistöjen kunnostus vaatii lähivuosina huomattavia rahasummia. Kirkolla on runsaasti myös rakennettua kulttuuriperintöä, jonka ylläpidosta on vastaamassa yhä pienenevä joukko veronmaksajia. Merkittäviä sijoitustuottoja on oikeastaan vain Helsingin seurakunnalla, jolla on käsissään kymmenien miljoonien eurojen korjausvelka pelkästään pääkaupungin kiinteistöissä.
Pienemmät seurakunnat ovat kärsineet vuosikymmeniä muuttoliikkeestä, joka imee väkeä etelään. Niissä kiinteistöremonttien rahoitus on suhteellisesti vieläkin vaikeampaa. Vuosikymmenen alussa toteutettu seurakuntien yhdistäminen tuntuu sekin olevan lähinnä niukkuuden hallinnoimista aiempaa isommissa yksiköissä.
Hämeenlinnan seurakunnalle pääkirkon peruskorjaus osoittautui aikanaan ylivoimaiseksi asiaksi, vaikka omia varojakin oli. Tuloillaan ollut seurakuntaliitos polkaisi hankkeen lopulta liikkeelle, mutta aivan maaliin saakka ei päästy sittenkään. Kirkolliseen sisustukseen ei ollut suunnitelmaa, saati rahoitusta, joten ihmekös tuo, jos se on vielä niin sanotusti vaiheessa.
Pohjoisen alueen entisten seurakuntien asuntosijoitukset on realisoitu, joten niin Hämeenlinnan lopputyöt kuin Lahden kirkon korjauksetkin vaativat aikaa ja kärsivällisyyttä. Rahoituspäätöksiä tehdään nyt jossain muualla kuin paikallistasolla. Kirkollishallitukselta on tullut parin viime vuoden aikana liki 100 000 euroa Hämeenlinnan ikonien kunnostukseen ja töiden loppuun saattamiseen.
Entisaikaan rakennus- ja korjaushankkeista selvittiin yleensä ilman isoja viivytyksiä. Hyvinkään kirkon laajennus 1990-luvulla ja Lahden peruskorjaus 2000-luvun alussa toteutettiin pienehkön seurakunnan voimin. Nyt hankkeista päättäminen on ylivoimaisen vaikeaa jopa taloudellisesti toimeliaalla pääkaupunkiseudulla.
Toki tilanne taloudessa on nyt toisenlainen mm. energiakriisin ja korkojen nousun vuoksi. Pankit ovat tulleet varovaisiksi myös seurakuntien suhteen, eikä niiden talousnäkymistä elätellä suuria toiveita. Verotusoikeudella varustettu kirkkomme näyttää selviävän kiinteistöjen ylläpidosta heikommin kuin monet lahjoitusten varassa toimivat kirkot muualla ortodoksisessa maailmassa.
Lahden tilanteesta tiedän vain, että seurakuntasali on ollut toista vuotta poissa käytöstä kattoikkunaan liittyvän kosteusvaurion vuoksi. Hyvinkäällä kirkonkellot on kannettu samasta syystä kirkkosalin lattialle odottamaan kellotornin korjausta. Jälkimmäiseen on muistaakseni myönnetty jo avustustakin, mutta sitä koskevaa päätöstä en tähän hätään löytänyt.
Seurakuntien omistamien kiinteistöjen kunnostus vaatii lähivuosina huomattavia rahasummia. Kirkolla on runsaasti myös rakennettua kulttuuriperintöä, jonka ylläpidosta on vastaamassa yhä pienenevä joukko veronmaksajia. Merkittäviä sijoitustuottoja on oikeastaan vain Helsingin seurakunnalla, jolla on käsissään kymmenien miljoonien eurojen korjausvelka pelkästään pääkaupungin kiinteistöissä.
Pienemmät seurakunnat ovat kärsineet vuosikymmeniä muuttoliikkeestä, joka imee väkeä etelään. Niissä kiinteistöremonttien rahoitus on suhteellisesti vieläkin vaikeampaa. Vuosikymmenen alussa toteutettu seurakuntien yhdistäminen tuntuu sekin olevan lähinnä niukkuuden hallinnoimista aiempaa isommissa yksiköissä.
Hämeenlinnan seurakunnalle pääkirkon peruskorjaus osoittautui aikanaan ylivoimaiseksi asiaksi, vaikka omia varojakin oli. Tuloillaan ollut seurakuntaliitos polkaisi hankkeen lopulta liikkeelle, mutta aivan maaliin saakka ei päästy sittenkään. Kirkolliseen sisustukseen ei ollut suunnitelmaa, saati rahoitusta, joten ihmekös tuo, jos se on vielä niin sanotusti vaiheessa.
Pohjoisen alueen entisten seurakuntien asuntosijoitukset on realisoitu, joten niin Hämeenlinnan lopputyöt kuin Lahden kirkon korjauksetkin vaativat aikaa ja kärsivällisyyttä. Rahoituspäätöksiä tehdään nyt jossain muualla kuin paikallistasolla. Kirkollishallitukselta on tullut parin viime vuoden aikana liki 100 000 euroa Hämeenlinnan ikonien kunnostukseen ja töiden loppuun saattamiseen.
Entisaikaan rakennus- ja korjaushankkeista selvittiin yleensä ilman isoja viivytyksiä. Hyvinkään kirkon laajennus 1990-luvulla ja Lahden peruskorjaus 2000-luvun alussa toteutettiin pienehkön seurakunnan voimin. Nyt hankkeista päättäminen on ylivoimaisen vaikeaa jopa taloudellisesti toimeliaalla pääkaupunkiseudulla.
Toki tilanne taloudessa on nyt toisenlainen mm. energiakriisin ja korkojen nousun vuoksi. Pankit ovat tulleet varovaisiksi myös seurakuntien suhteen, eikä niiden talousnäkymistä elätellä suuria toiveita. Verotusoikeudella varustettu kirkkomme näyttää selviävän kiinteistöjen ylläpidosta heikommin kuin monet lahjoitusten varassa toimivat kirkot muualla ortodoksisessa maailmassa.
RSS Feed
