Piispainkokouksen tammikuussa avaama keskustelu pappien ja kanttoreiden kelpoisuusvaatimusten porrastamisesta sai yliopistoväeltä täystyrmäyksen. Reaktio on ymmärrettävä, koska piispat esittivät suoraa arvostelua yliopistollista kanttorikoulutusta kohtaan; tutkintoa moitittiin kaiken kaikkiaan liian raskaaksi, joten se ei heidän mielestään houkuttele uusia opiskelijoita.
Piispat ottivat kantaa asiaan antaessaan lausuntoa ehdotuksesta uudeksi kirkkolaiksi. Yliopistolla ihmeteltiin, mikseivät piispat olleet lähestyneet asiassa koulutuksen järjestäjää. Ortodoksinen kanttorikoulutus on Itä-Suomen yliopistolle kuuluva erityistehtävä, jonka valtio ja yliopisto maksavat puoliksi.
Yliopiston rahoitusosuus perustuu pääasiassa harjoitettuun ortodoksisen teologian tutkimukseen, ja jos sitä halutaan vähentää tai ohentaa, myös koulutuksen rahoitus supistuu.
Yliopistoväen mielestä kirkko tarvitsee tulevaisuudessa entistä monipuolisemmin koulutettuja pappeja ja kanttoreita. Työntekijät eivät voi enää keskittyä vain pieneen siivuun seurakunnan työkentästä, kun koko yhteiskunta on suuressa murroksessa. Esimerkiksi historian, eri perinteiden ja kielten tuntemus antaa valmiuksia työskennellä monikulttuuristuvassa kirkossa.
Ortodoksisten pappien liiton näkökulmasta tärkeämpää olisikin parantaa kirkon työnantajakuvaa sekä eri työyhteisöjen toimintakulttuureja, työolosuhteita ja johtamista, ei niinkään heikentää koulutusta.
Kanttorien liiton taholta piispojen keskustelunavaus on sitä vastoin saanut enemmän ymmärrystä. Joihinkin kanttorin toimiin on ollut jopa eteläisessä Suomessa vain yksi pätevä hakija ja sijaisten saamisessakin on vaikeuksia. Vakava työvoimapula realisoituu jo lähimmän vuoden aikana.
Kanttoreista (38) joka kolmas saavuttaa eläkeiän vuoteen 2030 mennessä. Uusia kanttoreita valmistuu vuosittain alle puolet siitä määrästä, joka tarvittaisiin korvaamaan eläkkeelle siirtyviä.
Kanttorin toimia hoitavat lähivuosina joka tapauksessa monet muodollisesti epäpätevät henkilöt. Heidät olisi järkevää saada pätevöitettyä vaikkapa oppisopimuskoulutuksen kaltaisella järjestelyllä. Peruspätevyys esimerkiksi räätälöidyllä kandidaatin tutkinnolla toisi opiskelijoita nopeammin työelämään. Palkkaa maksettaisiin kuitenkin koulutuksen mukaan.
Valamon opisto on järjestänyt 1990-luvulla pidempiä kirkkomusiikin kursseja, joilla sai valmiuksia toimia seurakuntakanttoreiden sijaisina. Opisto on edelleen kiinnostunut toteuttamaan vastaavantyyppistä tai uudenlaistakin koulutusta.
Opiskelijoita niin kanttorikoulutukseen kuin mahdollisille pätevöitymiskursseille tulisi yrittää saada myös seurakuntayhteisöjen aktiivisista maahanmuuttajista. Kanttorien työtä ajatellen tarpeet syrjäseudulla ja seurakuntien laita-alueilla ovat myöskin toisenlaiset kuin keskuksissa.
Piispat ottivat kantaa asiaan antaessaan lausuntoa ehdotuksesta uudeksi kirkkolaiksi. Yliopistolla ihmeteltiin, mikseivät piispat olleet lähestyneet asiassa koulutuksen järjestäjää. Ortodoksinen kanttorikoulutus on Itä-Suomen yliopistolle kuuluva erityistehtävä, jonka valtio ja yliopisto maksavat puoliksi.
Yliopiston rahoitusosuus perustuu pääasiassa harjoitettuun ortodoksisen teologian tutkimukseen, ja jos sitä halutaan vähentää tai ohentaa, myös koulutuksen rahoitus supistuu.
Yliopistoväen mielestä kirkko tarvitsee tulevaisuudessa entistä monipuolisemmin koulutettuja pappeja ja kanttoreita. Työntekijät eivät voi enää keskittyä vain pieneen siivuun seurakunnan työkentästä, kun koko yhteiskunta on suuressa murroksessa. Esimerkiksi historian, eri perinteiden ja kielten tuntemus antaa valmiuksia työskennellä monikulttuuristuvassa kirkossa.
Ortodoksisten pappien liiton näkökulmasta tärkeämpää olisikin parantaa kirkon työnantajakuvaa sekä eri työyhteisöjen toimintakulttuureja, työolosuhteita ja johtamista, ei niinkään heikentää koulutusta.
Kanttorien liiton taholta piispojen keskustelunavaus on sitä vastoin saanut enemmän ymmärrystä. Joihinkin kanttorin toimiin on ollut jopa eteläisessä Suomessa vain yksi pätevä hakija ja sijaisten saamisessakin on vaikeuksia. Vakava työvoimapula realisoituu jo lähimmän vuoden aikana.
Kanttoreista (38) joka kolmas saavuttaa eläkeiän vuoteen 2030 mennessä. Uusia kanttoreita valmistuu vuosittain alle puolet siitä määrästä, joka tarvittaisiin korvaamaan eläkkeelle siirtyviä.
Kanttorin toimia hoitavat lähivuosina joka tapauksessa monet muodollisesti epäpätevät henkilöt. Heidät olisi järkevää saada pätevöitettyä vaikkapa oppisopimuskoulutuksen kaltaisella järjestelyllä. Peruspätevyys esimerkiksi räätälöidyllä kandidaatin tutkinnolla toisi opiskelijoita nopeammin työelämään. Palkkaa maksettaisiin kuitenkin koulutuksen mukaan.
Valamon opisto on järjestänyt 1990-luvulla pidempiä kirkkomusiikin kursseja, joilla sai valmiuksia toimia seurakuntakanttoreiden sijaisina. Opisto on edelleen kiinnostunut toteuttamaan vastaavantyyppistä tai uudenlaistakin koulutusta.
Opiskelijoita niin kanttorikoulutukseen kuin mahdollisille pätevöitymiskursseille tulisi yrittää saada myös seurakuntayhteisöjen aktiivisista maahanmuuttajista. Kanttorien työtä ajatellen tarpeet syrjäseudulla ja seurakuntien laita-alueilla ovat myöskin toisenlaiset kuin keskuksissa.
RSS Feed
