Suomen ortodoksinen kirkko lanseeraa loppukuusta tuotteen, jollaista ei liene ortodoksisessa maailmassa aiemmin nähty. Kyseessä on hengellisen hoitotahdon ilmaus niitä tilanteita varten, joissa henkilö ei itse kykene tahtoaan ilmaisemaan. Kuten arvata saattaa, mallia on otettu luterilaisen kirkon puolelta, jossa vastaava kortti on ollut käytössä jo pidempään.
Ortodoksien sielunhoitokortti tulee käyttöön diakoniatyön ohjaaja Katja Vilponiemen aloitteesta, ja sitä on valmisteltu arkkipiispa Leon siunauksella. Lompakossa pidettävä kortti jaetaan seuraavan Aamun Koiton välissä ja sitä on myöhemmin saatavissa seurakunnista.
Sielunhoitotahto-kortissa on seuraava teksti: ”Olen ortodoksi ja pyydän, että luokseni kutsutaan pappi tai diakoniatyöntekijä, jos olen sairauden tai onnettomuuden vuoksi kyvytön sitä itse tekemään. Toivon, että luonani vieraillaan, ja että voin saada sairaanvoitelun ja Pyhää Ehtoollista.” Korttiin tulee henkilön ja seurakunnan nimi sekä rippi-isän tai diakoniatyöntekijän nimi- ja yhteystiedot.
On hyvä, että tällainen kortti tulee käyttöön myös ortodokseille, sillä kirkkomme sairaalasielunhoidon resurssit ovat vaatimattomat ev.lut. kirkkoon verrattuna. Kortin käyttöönotto on tietysti jokaisen omassa harkinnassa, mutta toivotaan sille suurta suosiota. Vapaamuotoisen hoitotahdon voi toki ilmaista myös sähköisessä Omakanta-palvelussa, mutta harvapa sinne lienee sielunhoidollisia asioita kirjannut.
Keskusteluissa on käynyt ilmi, että sielunhoitokortilla on käyttöä myös hoivapalvelua tarjoavissa laitoksissa ja asumisyksiköissä. Iän ja muistisairauksien myötä kyky oman tahdon ilmaisemiseen voi heiketä vähitellen, joten henkilö saattaa ajautua lähes huomaamatta kirkon palvelujen ulottumattomiin. Paljon riippuu tietysti myös omaisista, kuinka läheisen ihmisen yhteys seurakuntaan säilyy.
Sairaaloissa ja hoitolaitoksissa olevista ortodokseista ei ole seurakunnankaan helppoa saada tietoa tiukan tietosuojan vuoksi. Nyt kun ortodokseille saadaan oma sielunhoitokortti, sen käyttöönotosta olisi hyvä informoida kyseisiä laitoksia mahdollisimman laajasti, jottei asia tule yllätyksenä. Luterilaisen kirkon sairaalasielunhoito on tässä tärkeä yhteistyökumppani.
Saapa nähdä, millaisen vastaanoton sielunhoitokortti saa ortodoksien keskuudessa. Luterilaisella puolella vastaavaa korttia on jaettu vuodesta 2015 lukien runsaat 10 000 kappaletta, joten suhteutettuna jäsenmäärään kortti saattaisi lähivuosina löytyä ainakin 150:n ortodoksin lompakosta. Eihän se toki mahdotonta ole.
Jos kortti lanseerataan jäsenille taitavasti, tarjoaa se samalla tilaisuuden tuoreuttaa omaa suhdettaan kirkkoon ja vastaavasti kirkon suhdetta jäseniinsä. Sehän on suorastaan tuhannen taalan paikka!
Ortodoksien sielunhoitokortti tulee käyttöön diakoniatyön ohjaaja Katja Vilponiemen aloitteesta, ja sitä on valmisteltu arkkipiispa Leon siunauksella. Lompakossa pidettävä kortti jaetaan seuraavan Aamun Koiton välissä ja sitä on myöhemmin saatavissa seurakunnista.
Sielunhoitotahto-kortissa on seuraava teksti: ”Olen ortodoksi ja pyydän, että luokseni kutsutaan pappi tai diakoniatyöntekijä, jos olen sairauden tai onnettomuuden vuoksi kyvytön sitä itse tekemään. Toivon, että luonani vieraillaan, ja että voin saada sairaanvoitelun ja Pyhää Ehtoollista.” Korttiin tulee henkilön ja seurakunnan nimi sekä rippi-isän tai diakoniatyöntekijän nimi- ja yhteystiedot.
On hyvä, että tällainen kortti tulee käyttöön myös ortodokseille, sillä kirkkomme sairaalasielunhoidon resurssit ovat vaatimattomat ev.lut. kirkkoon verrattuna. Kortin käyttöönotto on tietysti jokaisen omassa harkinnassa, mutta toivotaan sille suurta suosiota. Vapaamuotoisen hoitotahdon voi toki ilmaista myös sähköisessä Omakanta-palvelussa, mutta harvapa sinne lienee sielunhoidollisia asioita kirjannut.
Keskusteluissa on käynyt ilmi, että sielunhoitokortilla on käyttöä myös hoivapalvelua tarjoavissa laitoksissa ja asumisyksiköissä. Iän ja muistisairauksien myötä kyky oman tahdon ilmaisemiseen voi heiketä vähitellen, joten henkilö saattaa ajautua lähes huomaamatta kirkon palvelujen ulottumattomiin. Paljon riippuu tietysti myös omaisista, kuinka läheisen ihmisen yhteys seurakuntaan säilyy.
Sairaaloissa ja hoitolaitoksissa olevista ortodokseista ei ole seurakunnankaan helppoa saada tietoa tiukan tietosuojan vuoksi. Nyt kun ortodokseille saadaan oma sielunhoitokortti, sen käyttöönotosta olisi hyvä informoida kyseisiä laitoksia mahdollisimman laajasti, jottei asia tule yllätyksenä. Luterilaisen kirkon sairaalasielunhoito on tässä tärkeä yhteistyökumppani.
Saapa nähdä, millaisen vastaanoton sielunhoitokortti saa ortodoksien keskuudessa. Luterilaisella puolella vastaavaa korttia on jaettu vuodesta 2015 lukien runsaat 10 000 kappaletta, joten suhteutettuna jäsenmäärään kortti saattaisi lähivuosina löytyä ainakin 150:n ortodoksin lompakosta. Eihän se toki mahdotonta ole.
Jos kortti lanseerataan jäsenille taitavasti, tarjoaa se samalla tilaisuuden tuoreuttaa omaa suhdettaan kirkkoon ja vastaavasti kirkon suhdetta jäseniinsä. Sehän on suorastaan tuhannen taalan paikka!
RSS Feed
