Suomen Turku julistaa vuosittain joulurauhan, mutta maailman melskeiltä se ei meitä suojaa. Symbolinen joulurauhanjulistus kuuluu suomalaisen joulunvieton perinteisiin, jotka muuttuvat varsin hitaasti. Tänä vuonna näihin perinteisiin saivat tai pikemminkin joutuivat tutustumaan myös maahamme sotaa paenneet ukrainalaisperheet.
Myös ortodoksit Ukrainassa tai ainakin osa heistä on alkanut viettää joulua samaan aikaan kanssamme. Muutos käynnistyi Krimin miehityksen jälkeen ja Venäjän hyökkäyssodan vuoksi siihen on jopa kannustettu. Konstantinopolin patriarkaatin vuonna 2019 Ukrainan kirkolle myöntämä autokefalia vahvistanee sekin joulun ajoituksen kreikkalaista käytäntöä. Maan kreikkalaiskatoliset (ent. uniaatit) ovat toki pitkään viettäneet joulua katolisen äitikirkkonsa kanssa.
Katolisen kirkon johtaja paavi Franciscus ei edelleenkään tunnu olevan samalla aaltopituudella Ukrainan tilanteesta muiden kristillisten kirkkojen kanssa. Joulupäivän urbi et orbi -puhe oli hyvin varovainen, vaikka Venäjä tarkoituksellisesti häiritsi Ukrainan kristittyjen jouluun valmistautumista tappavilla pommituksilla. Teot voi tuomita tuomitsematta tekijää, mutta siihenkään Franciscus ei oikein kyennyt.
Franciscus on käyttänyt varsin vaisusti vaikutusvaltaansa maailman suurimman kristillisen kirkon johtajana. Tilanne hämmentää, sillä onhan Venäjän hyökkäyksen kohteena myös viitisen miljoonaa paavin kaittavaa ukrainalaista. Pelkääkö hän katolilaisten aseman vaikeutumista Venäjällä vai miksi eteläisen Amerikan yhteiskunnallisen kuohunnan keskeltä noussut paavi asettelee sanansa niin varovaisesti, moni kyselee.
Joulurauha järkkyi omalla traagisella tavallaan myös täällä kotisuomessa. Rautjärven kirkon tuhopoltto kesken jouluaamun jumalanpalveluksen sai kysymään, mistä inhimillinen pahuus kumpuaa juuri kristittyjen tärkeimpien juhlapyhien aikaan? Tuoreessa muistissa on vielä Ylivieskan kirkon tuhopoltto pääsiäisenä 2016. Uudemmankin tapauksen taustalta löytynee inhimillistä tuskaa, mutta miksi aggressio kohdistuu kristilliseen ja kansallisestikin arvokkaaseen kulttuuriperintöön?
Uutista seuratessa tuli mieleen, että mahtaako ortodoksinen kulttuuriperintö olla sekään suojassa tällaisilta teoilta. Onko pyhäkköjen paloturvallisuuden eteen tehty kaikki voitava ottaen huomioon, että jumalanpalveluksissamme ollaan huomattavan paljon tekemisissä tulen kanssa. Paloturvallisuus ja vartiointi toki maksavat, mutta kulttuurisen perinnön suojelu ja ihmisten turva tulisi kuitenkin asettaa tässä etusijalle.
Myös ortodoksit Ukrainassa tai ainakin osa heistä on alkanut viettää joulua samaan aikaan kanssamme. Muutos käynnistyi Krimin miehityksen jälkeen ja Venäjän hyökkäyssodan vuoksi siihen on jopa kannustettu. Konstantinopolin patriarkaatin vuonna 2019 Ukrainan kirkolle myöntämä autokefalia vahvistanee sekin joulun ajoituksen kreikkalaista käytäntöä. Maan kreikkalaiskatoliset (ent. uniaatit) ovat toki pitkään viettäneet joulua katolisen äitikirkkonsa kanssa.
Katolisen kirkon johtaja paavi Franciscus ei edelleenkään tunnu olevan samalla aaltopituudella Ukrainan tilanteesta muiden kristillisten kirkkojen kanssa. Joulupäivän urbi et orbi -puhe oli hyvin varovainen, vaikka Venäjä tarkoituksellisesti häiritsi Ukrainan kristittyjen jouluun valmistautumista tappavilla pommituksilla. Teot voi tuomita tuomitsematta tekijää, mutta siihenkään Franciscus ei oikein kyennyt.
Franciscus on käyttänyt varsin vaisusti vaikutusvaltaansa maailman suurimman kristillisen kirkon johtajana. Tilanne hämmentää, sillä onhan Venäjän hyökkäyksen kohteena myös viitisen miljoonaa paavin kaittavaa ukrainalaista. Pelkääkö hän katolilaisten aseman vaikeutumista Venäjällä vai miksi eteläisen Amerikan yhteiskunnallisen kuohunnan keskeltä noussut paavi asettelee sanansa niin varovaisesti, moni kyselee.
Joulurauha järkkyi omalla traagisella tavallaan myös täällä kotisuomessa. Rautjärven kirkon tuhopoltto kesken jouluaamun jumalanpalveluksen sai kysymään, mistä inhimillinen pahuus kumpuaa juuri kristittyjen tärkeimpien juhlapyhien aikaan? Tuoreessa muistissa on vielä Ylivieskan kirkon tuhopoltto pääsiäisenä 2016. Uudemmankin tapauksen taustalta löytynee inhimillistä tuskaa, mutta miksi aggressio kohdistuu kristilliseen ja kansallisestikin arvokkaaseen kulttuuriperintöön?
Uutista seuratessa tuli mieleen, että mahtaako ortodoksinen kulttuuriperintö olla sekään suojassa tällaisilta teoilta. Onko pyhäkköjen paloturvallisuuden eteen tehty kaikki voitava ottaen huomioon, että jumalanpalveluksissamme ollaan huomattavan paljon tekemisissä tulen kanssa. Paloturvallisuus ja vartiointi toki maksavat, mutta kulttuurisen perinnön suojelu ja ihmisten turva tulisi kuitenkin asettaa tässä etusijalle.
RSS Feed
