Eilen alkanut suuren paaston aika on monella tavalla toisenlainen. Takana on lähes vuoden ajanjakso, jolloin ei ole päässyt normaalilla tavalla kirkkoon, eikä muutamaan kuukauteen jumalanpalveluksiin lainkaan. Niin sanottu turnauskestävyys alkaa monella olla koetuksella erityisesti sen vuoksi, että lähes kaikki kokoava toiminta on tauolla, eikä muita ihmisiä pääse tapaamaan normaalisti.
Suuren paaston aika poikkeaa myös sillä tavalla, että erityiset paastopalvelukset jäävät tällä kertaa väliin. Paastokilvoituksen tueksi tarkoitetut Andreas Kreetalaisen katumuskanonit ja ennenpyhitettyjen lahjain liturgiat voi tietysti kuunnella netistä, mutta eihän se ole sama asia kuin osallistua fyysisesti muiden mukana palveluksiin ja erityisesti pyhiin lahjoihin.
Nettipalvelusten suhteen tuntuu muutenkin tulleen saturaatiopiste vastaan. Päällekkäisten striimattujen palvelusten mielekkyydestä olen kirjoittanut aiemminkin, joten ei siitä nyt sen enempää. Moni seurakunta-aktiivi kokee kuitenkin tulleensa unohdetuksi, kun netti ja harvakseltaan ilmestyvä seurakuntalehti ovat ainoat kontaktit kirkkoon.
Kulttuuritapahtumia koskevan koronasulun mielekkyydestä on viime aikoina viritelty keskustelua, koska samaan aikaan ravintolat pullistelevat väkeä. On vaadittu rajoitusten ja riskien suhteuttamista paremmin toisiinsa. Toimeentulon ohella kulttuuriväen huolena on, että kontakti yleisöön voi häiriintyä huomattavan pitkäksi ajaksi. Saman huolenaiheen luulisi koskettavan myös kirkkoa.
Koronatoimien osalta ortodoksisen kirkon linja on ollut korostetun varovainen pandemian alusta asti. Kesäkauden ulkopalveluksissa kärvisteltiin paikoin parin kolmen metrin turvaväleillä, kun muu yhteiskunta toimi jo lähes normaalisti. Syksyllä pandemian kiihtyessä kirkot suljettiin taas etuajassa.
Varovaisuus on tietysti ollut monelta osin perusteltua, kun on eletty epävarmuudessa ja puutteellisen tiedon varassa. Toivottavasti ortodoksisia kirkkoja ja rukoushuoneita ei kuitenkaan avata viimeisenä, kun pandemia jossain vaiheessa vuotta hellittää otteensa.
Vaikka paasto lähtökohtaisesti merkitsee kilvoittelua, lienee pitkään jatkuneen poikkeuksellisen tilanteen vuoksi aiheellista osoittaa myös armeliaisuutta itseään kohtaan. Rohkaisuna tässä olkoon apostoli Paavalin sanat: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti…” (Gal. 5:1). Sanojen tarkempi sisältö jääköön itse kunkin pohdittavaksi.
Suuren paaston aika poikkeaa myös sillä tavalla, että erityiset paastopalvelukset jäävät tällä kertaa väliin. Paastokilvoituksen tueksi tarkoitetut Andreas Kreetalaisen katumuskanonit ja ennenpyhitettyjen lahjain liturgiat voi tietysti kuunnella netistä, mutta eihän se ole sama asia kuin osallistua fyysisesti muiden mukana palveluksiin ja erityisesti pyhiin lahjoihin.
Nettipalvelusten suhteen tuntuu muutenkin tulleen saturaatiopiste vastaan. Päällekkäisten striimattujen palvelusten mielekkyydestä olen kirjoittanut aiemminkin, joten ei siitä nyt sen enempää. Moni seurakunta-aktiivi kokee kuitenkin tulleensa unohdetuksi, kun netti ja harvakseltaan ilmestyvä seurakuntalehti ovat ainoat kontaktit kirkkoon.
Kulttuuritapahtumia koskevan koronasulun mielekkyydestä on viime aikoina viritelty keskustelua, koska samaan aikaan ravintolat pullistelevat väkeä. On vaadittu rajoitusten ja riskien suhteuttamista paremmin toisiinsa. Toimeentulon ohella kulttuuriväen huolena on, että kontakti yleisöön voi häiriintyä huomattavan pitkäksi ajaksi. Saman huolenaiheen luulisi koskettavan myös kirkkoa.
Koronatoimien osalta ortodoksisen kirkon linja on ollut korostetun varovainen pandemian alusta asti. Kesäkauden ulkopalveluksissa kärvisteltiin paikoin parin kolmen metrin turvaväleillä, kun muu yhteiskunta toimi jo lähes normaalisti. Syksyllä pandemian kiihtyessä kirkot suljettiin taas etuajassa.
Varovaisuus on tietysti ollut monelta osin perusteltua, kun on eletty epävarmuudessa ja puutteellisen tiedon varassa. Toivottavasti ortodoksisia kirkkoja ja rukoushuoneita ei kuitenkaan avata viimeisenä, kun pandemia jossain vaiheessa vuotta hellittää otteensa.
Vaikka paasto lähtökohtaisesti merkitsee kilvoittelua, lienee pitkään jatkuneen poikkeuksellisen tilanteen vuoksi aiheellista osoittaa myös armeliaisuutta itseään kohtaan. Rohkaisuna tässä olkoon apostoli Paavalin sanat: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti…” (Gal. 5:1). Sanojen tarkempi sisältö jääköön itse kunkin pohdittavaksi.
RSS Feed
