Syksyllä kokoontuvalle kirkolliskokoukselle on tehty kaksikin kirkon digitalisoitumista edistävää aloitetta. Ensimmäisessä esitetään digiviestinnän ammattilaisen palkkaamista kirkolle ja toisessa kasvatukseen ja opetukseen keskittyvän verkkosivuston pystyttämistä vuosina 2022–2024. Aloitteiden yhteinen kustannusvaikutus olisi vuositasolla noin 100 000 euroa.
Jostain syystä en oikein jaksa innostua näistä aloitteista.
En epäile lainkaan, etteikö seurakunnissa olisi digitaalista osaamisvajetta, sehän on tullut näkyväksi korona-aikana, kun striimausapua on jouduttu hankkimaan ostopalveluna yksityiseltä puolelta. Jonkinlaista primus motoria ja koordinaattoria varmaan tarvitaan tälläkin saralla, mutta ennen muuta kentälle, siis seurakuntiin ja pyhäköihin niiden tarpeita ratkomaan.
Kasvatus- ja opetussivustoa koskevassa aloitteessa tähdennetään yhteistyöverkostojen merkitystä, onhan korona-aika osoittanut, että toimivaa verkkomateriaalia tarvitaan. Uusi sivusto edistäisi aloitteen mukaan myös kirkon positiivista näkymistä.
Aloitteessa muistutetaan, että järjestöt ja vapaaehtoiset ovat jo luoneet yhteisen verkoston, joka odottaa kirkon infrastruktuurin eli toimivan verkkoalustan valmistumista. Kirkollishallitus myönsikin viime keväänä 10 000 euroa tähän tarkoitukseen. Työn tuloksia on määrä esitellä syksyn kirkolliskokouksessa.
Kirkon piirissä on jo vuosikausia ellei pian vuosikymmeniä tuotettu digitaalista aineistoa ja oppimismateriaalia verkkoon vapaaehtoisten toimesta käytännössä ilman korvausta. Tätä ovat tehneet yksittäiset kirkon aktiivit ja muutamat pyyteettömät uskonnonopettajat mm. ortoboxi.fi:n sivuille.
Pari vuotta sitten verkkoon ilmestyi ortodoksinen virtuaalikirkko kirkon merkittävällä taloudellisella tuella. Olisiko aika koordinoida hankkeita paremmin, jotta vältytään päällekkäisiltä panostuksilta, kun osa sivustoista ja tekijöistä jää kuitenkin vaille taloudellista tukea.
Korona-aikaa on nyt takana puolitoista vuotta ja virtuaalipalvelusten saturaatiopiste alkaa monen kohdalla olla lähellä. Tätä kirjoittaessa kuuntelen taustalta liturgiaa Pyhän Kolminaisuuden kirkosta ja mielelläni sen teenkin, mutta kaipuu kohtaamisiin on suurta.
Aloitteissa on allekirjoittajina myös papistoa, joten tulee mieleen, onko kirkossa tehty kaikki mahdollinen kohtaamisten eteen? Suurta tunkua pyhäköihin ei ole vieläkään, joten uhkaako kirkko koronan seurauksena virtualisoitua ihan omia aikojaan?
Jostain syystä en oikein jaksa innostua näistä aloitteista.
En epäile lainkaan, etteikö seurakunnissa olisi digitaalista osaamisvajetta, sehän on tullut näkyväksi korona-aikana, kun striimausapua on jouduttu hankkimaan ostopalveluna yksityiseltä puolelta. Jonkinlaista primus motoria ja koordinaattoria varmaan tarvitaan tälläkin saralla, mutta ennen muuta kentälle, siis seurakuntiin ja pyhäköihin niiden tarpeita ratkomaan.
Kasvatus- ja opetussivustoa koskevassa aloitteessa tähdennetään yhteistyöverkostojen merkitystä, onhan korona-aika osoittanut, että toimivaa verkkomateriaalia tarvitaan. Uusi sivusto edistäisi aloitteen mukaan myös kirkon positiivista näkymistä.
Aloitteessa muistutetaan, että järjestöt ja vapaaehtoiset ovat jo luoneet yhteisen verkoston, joka odottaa kirkon infrastruktuurin eli toimivan verkkoalustan valmistumista. Kirkollishallitus myönsikin viime keväänä 10 000 euroa tähän tarkoitukseen. Työn tuloksia on määrä esitellä syksyn kirkolliskokouksessa.
Kirkon piirissä on jo vuosikausia ellei pian vuosikymmeniä tuotettu digitaalista aineistoa ja oppimismateriaalia verkkoon vapaaehtoisten toimesta käytännössä ilman korvausta. Tätä ovat tehneet yksittäiset kirkon aktiivit ja muutamat pyyteettömät uskonnonopettajat mm. ortoboxi.fi:n sivuille.
Pari vuotta sitten verkkoon ilmestyi ortodoksinen virtuaalikirkko kirkon merkittävällä taloudellisella tuella. Olisiko aika koordinoida hankkeita paremmin, jotta vältytään päällekkäisiltä panostuksilta, kun osa sivustoista ja tekijöistä jää kuitenkin vaille taloudellista tukea.
Korona-aikaa on nyt takana puolitoista vuotta ja virtuaalipalvelusten saturaatiopiste alkaa monen kohdalla olla lähellä. Tätä kirjoittaessa kuuntelen taustalta liturgiaa Pyhän Kolminaisuuden kirkosta ja mielelläni sen teenkin, mutta kaipuu kohtaamisiin on suurta.
Aloitteissa on allekirjoittajina myös papistoa, joten tulee mieleen, onko kirkossa tehty kaikki mahdollinen kohtaamisten eteen? Suurta tunkua pyhäköihin ei ole vieläkään, joten uhkaako kirkko koronan seurauksena virtualisoitua ihan omia aikojaan?
RSS Feed
