Tänään kirkossamme vietetään kunniallisen ja eläväksi tekevän Herran ristin ylentämisen juhlaa. Kyseessä on paastopäivä, mitä se olisi tänä vuonna muutenkin, sillä päivä osuu keskiviikolle. Keskiviikot ja perjantait ovat kirkkokalenterin mukaan viikoittaisia paastopäiviä, joita noudatetaan lähinnä luostareissa, mutta palataan siihen myöhemmin.
Päivän juhla kuuluu niihin suuriin juhliin, jotka perustuvat kirkon traditioon. Sillä ei ole suoranaista raamatullista esikuvaa kuten ei useimmilla Neitsyt Marian juhlillakaan, vaikka ne ovat rakastettuja ja tärkeitä; kutsutaanhan kirkkovuoden päättävää Jumalansynnyttäjän juhlaa, uspenieta (15.8.), jopa syyspääsiäiseksi ja sitä edeltää kahden viikon paasto.
Kirkkovuodestamme noin kolmannes on paaston aikaa, joka koostuu neljästä pidemmästä paastokaudesta. Kun lukuun otetaan vielä viikoittaiset ja muut paastopäivät, paasto kattaa yli puolet kalenterivuodesta! Näillä reunaehdoilla toteutettu paasto tuskin sujuu ilman kompurointia keneltäkään.
Ortodoksisessa paastossa on kaksi ulottuvuutta, hengellinen ja aineellinen, ja niiden kuuluisi tukea toisiaan. Molemmat ovat omalla tavallaan vaikeita kuten paastonneet tietävät, mutta ruokapaastosta lipsuminen tuntuu konkreettisemmalta. Tietyistä ruoka-aineista ei liene nykyoloissa vaikeakaan tinkiä, mutta ruuan määrä onkin jo toinen juttu.
Ruokapaaston tueksi on arkkipiispan siunauksella perustettu hiljattain facebook-ryhmä, josta on uutisoitu myös kirkon sivuilla. Tavoitteena on kannustaa entistä useampia pitämään kirkkovuoden paastopäivät ja tarjota paastoamiseen yhteisöllistä tukea. Infoa asiasta on tulossa myös Aamun Koiton sivuille.
Jäin miettimään, mistä syystä ruokapaasto nousee tapetille juuri nyt. Onko kyse yksittäisten innoittuneiden ideasta vai ovatko taustalla viime aikojen tapahtumat laajemminkin; kaksi ankeaa koronavuotta, Ukrainan sota ja pakolaisuus sekä paheneva ilmasto- ja energiakriisi, jonka näkymät tulevaa talvea vasten pelottavat itse kutakin.
Energian hinta on noussut ja nousemassa sellaisiin sfääreihin, että sähkön käytön suhteen on pakkokin paastota. Asuntojen ja julkisten tilojen lämpötiloja varaudutaan talven tullen laskemaan muutamalla asteella, ja tämä tuntuu varmasti myös pyhäkköjen lämpötiloissa. Toivottavasti lukemat pysyvät kuitenkin kohtuullisina.
Kun sähkölaskut on joka tapauksessa maksettava, moni joutuu tinkimään jostain muusta; matkoista, liikkumisesta, ruoka- ja vaateostoksista, harrastuksista. Kirkkomatkoistakin on tullut öljyn hinnan vuoksi aiempaa kalliimpia. Olisiko organisoitava myös kimppakyytejä kirkkoon? – Näissä oloissa ruokapaaston ajatuskaan ei enää tunnu niin kaukaa haetulta.
Päivän juhla kuuluu niihin suuriin juhliin, jotka perustuvat kirkon traditioon. Sillä ei ole suoranaista raamatullista esikuvaa kuten ei useimmilla Neitsyt Marian juhlillakaan, vaikka ne ovat rakastettuja ja tärkeitä; kutsutaanhan kirkkovuoden päättävää Jumalansynnyttäjän juhlaa, uspenieta (15.8.), jopa syyspääsiäiseksi ja sitä edeltää kahden viikon paasto.
Kirkkovuodestamme noin kolmannes on paaston aikaa, joka koostuu neljästä pidemmästä paastokaudesta. Kun lukuun otetaan vielä viikoittaiset ja muut paastopäivät, paasto kattaa yli puolet kalenterivuodesta! Näillä reunaehdoilla toteutettu paasto tuskin sujuu ilman kompurointia keneltäkään.
Ortodoksisessa paastossa on kaksi ulottuvuutta, hengellinen ja aineellinen, ja niiden kuuluisi tukea toisiaan. Molemmat ovat omalla tavallaan vaikeita kuten paastonneet tietävät, mutta ruokapaastosta lipsuminen tuntuu konkreettisemmalta. Tietyistä ruoka-aineista ei liene nykyoloissa vaikeakaan tinkiä, mutta ruuan määrä onkin jo toinen juttu.
Ruokapaaston tueksi on arkkipiispan siunauksella perustettu hiljattain facebook-ryhmä, josta on uutisoitu myös kirkon sivuilla. Tavoitteena on kannustaa entistä useampia pitämään kirkkovuoden paastopäivät ja tarjota paastoamiseen yhteisöllistä tukea. Infoa asiasta on tulossa myös Aamun Koiton sivuille.
Jäin miettimään, mistä syystä ruokapaasto nousee tapetille juuri nyt. Onko kyse yksittäisten innoittuneiden ideasta vai ovatko taustalla viime aikojen tapahtumat laajemminkin; kaksi ankeaa koronavuotta, Ukrainan sota ja pakolaisuus sekä paheneva ilmasto- ja energiakriisi, jonka näkymät tulevaa talvea vasten pelottavat itse kutakin.
Energian hinta on noussut ja nousemassa sellaisiin sfääreihin, että sähkön käytön suhteen on pakkokin paastota. Asuntojen ja julkisten tilojen lämpötiloja varaudutaan talven tullen laskemaan muutamalla asteella, ja tämä tuntuu varmasti myös pyhäkköjen lämpötiloissa. Toivottavasti lukemat pysyvät kuitenkin kohtuullisina.
Kun sähkölaskut on joka tapauksessa maksettava, moni joutuu tinkimään jostain muusta; matkoista, liikkumisesta, ruoka- ja vaateostoksista, harrastuksista. Kirkkomatkoistakin on tullut öljyn hinnan vuoksi aiempaa kalliimpia. Olisiko organisoitava myös kimppakyytejä kirkkoon? – Näissä oloissa ruokapaaston ajatuskaan ei enää tunnu niin kaukaa haetulta.
RSS Feed
