Kysymys veron maksamisesta tuli mieleen, kun tulostin netistä uuden muutosverokortin loppuvuodeksi ja ennakonpidätysprosentin lukema alkoi kolmosella. ”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." Näin vastasi Jeesus Matteuksen mukaan fariseusten kysymykseen, onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei.
Veroasioita miettii varmaan moni muukin näin loppuvuodesta, mikäli tuloissa on tapahtunut muutoksia. Ajantasaisen muutosverokortin voi nykyään tulostaa kätevästi verohallinnon sivuilta ja näin välttyä tarpeettomilta mätkyiltä eli jäännösveroilta.
Jeesuksen aikaan verojen vastineeksi ei saanut kovin kummoisia hyvinvointipalveluja kuten meillä nykyisin. Verotus onkin merkittävin tapa tasata tulo- ja varallisuuseroja, ja sen ovat myös rikkaat hoksanneet. Iso osa varakkaiden verotuksesta kun tapahtuu palkkatuloa alhaisemman pääomaverotuksen piirissä.
Pohjoismaissa toimeentulon edellytyksiä tasataan verovaroista, kun moniaalla muualla sama tapahtuu enemmän hyväntekeväisyyden kautta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa lahjoitukset voi merkitä verovähennykseksi ja samaan suuntaan on menty meilläkin.
Heikommassa asemassa olevan auttaminen perustuu kristillisen lähimmäisenrakkauden vaatimukseen. Harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi, että pohjoismaisissa yhteiskunnissa auttaminen tapahtuu pitkälti korkeahkon verotuksen ja lakisääteisten etuuksien kautta.
Joku voi tietysti protestoida tätä ajatusta vastaan sillä perusteella, että auttamisen tulisi olla henkilökohtainen ratkaisu. Raamatusta löytyy kasapäin sitä tukevia esimerkkejä, jotka tosin ovat peräisin toiselta ajalta ja toisenlaisesta yhteiskunnasta.
Ehkäpä Jeesus puhuisi tänä päivänä suuria osinkotuloja, liiallista verosuunnittelua ja veroparatiiseja vastaan. Saattaisipa paheksua myös suurituloisten vero- ja tulotietojen pimittämistä ja varakkaiden kadehtimista. Eikä pitäisi rikkaan pelastumista edelleenkään mahdottomana.
Aikomus oli kirjoittaa muutama rivi myös kirkollisverosta, mutta jääköön seuraavaan kertaan. Mitähän Mestari siitä tuumaisi?
Veroasioita miettii varmaan moni muukin näin loppuvuodesta, mikäli tuloissa on tapahtunut muutoksia. Ajantasaisen muutosverokortin voi nykyään tulostaa kätevästi verohallinnon sivuilta ja näin välttyä tarpeettomilta mätkyiltä eli jäännösveroilta.
Jeesuksen aikaan verojen vastineeksi ei saanut kovin kummoisia hyvinvointipalveluja kuten meillä nykyisin. Verotus onkin merkittävin tapa tasata tulo- ja varallisuuseroja, ja sen ovat myös rikkaat hoksanneet. Iso osa varakkaiden verotuksesta kun tapahtuu palkkatuloa alhaisemman pääomaverotuksen piirissä.
Pohjoismaissa toimeentulon edellytyksiä tasataan verovaroista, kun moniaalla muualla sama tapahtuu enemmän hyväntekeväisyyden kautta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa lahjoitukset voi merkitä verovähennykseksi ja samaan suuntaan on menty meilläkin.
Heikommassa asemassa olevan auttaminen perustuu kristillisen lähimmäisenrakkauden vaatimukseen. Harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi, että pohjoismaisissa yhteiskunnissa auttaminen tapahtuu pitkälti korkeahkon verotuksen ja lakisääteisten etuuksien kautta.
Joku voi tietysti protestoida tätä ajatusta vastaan sillä perusteella, että auttamisen tulisi olla henkilökohtainen ratkaisu. Raamatusta löytyy kasapäin sitä tukevia esimerkkejä, jotka tosin ovat peräisin toiselta ajalta ja toisenlaisesta yhteiskunnasta.
Ehkäpä Jeesus puhuisi tänä päivänä suuria osinkotuloja, liiallista verosuunnittelua ja veroparatiiseja vastaan. Saattaisipa paheksua myös suurituloisten vero- ja tulotietojen pimittämistä ja varakkaiden kadehtimista. Eikä pitäisi rikkaan pelastumista edelleenkään mahdottomana.
Aikomus oli kirjoittaa muutama rivi myös kirkollisverosta, mutta jääköön seuraavaan kertaan. Mitähän Mestari siitä tuumaisi?
RSS Feed
