Minea
  • Etusivu
  • Ajankohtaista
    • Blogi
    • Muuta
  • Palvelukset
  • Ortodoksiapiiri
    • Johtokunta 2022
    • Toimintasuunnitelma 2022
    • Säännöt
    • Liity jäseneksi!
  • Näyttelyt
    • Minea 10 vuotta
    • Taiteiden yön ikoninäyttely
    • Ikonostaasis
  • Valokuvia
  • Palaute
  • Yhteystiedot
  • Ukrayinska

Kesämietteitä

26/6/2021

 
Silmiin osui tänään kaksi kiintoisaa ja ajatuksia stimuloivaa tekstiä, joissa oli jotain itsellekin hyvin tuttua. Pappismunkki Serafim Seppälä kirjoittaa Aamun Koiton blogissaan muistista, ja näyttelijä Vesa Vierikko avaa suhdettaan aikaan ja tilaan Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa. Lähdetäänpä liikkeelle jälkimmäisestä.

Vierikko viettää kesiään Kangasalan mummonmökillä, jossa riittää näpräämistä. Mies nauttii käsillä tekemisestä, mikä on hyvää vastapainoa näyttelijän aivotyölle. Mutta mökkihommia ei tehdäkään käden käänteessä, vaan suunnitelmien annetaan hautua vuoden tai pari, joskus pidempäänkin.

Koronavuoden mökkibuumia Vierikko ei ihmettele yhtään, sillä ”työt ovat ajaneet ihmiset asumaan tiiviisti  kaupunkiin, vaikka mieli halajaa omaa tilaa.” Se on kaiketi sitä suomalaisuutta, jota muualla ihmetellään, mutta kasvavassa määrin myös ihastellaan.

Aikaa ja tilaa olisi hyvä antaa myös läheisissä ihmissuhteissa, sillä muutoin voi syntyä ei-niin-kaunista jälkeä. Jotta sen oppisi ja ymmärtäisi, on palattava olemisen juurille, ja siihen asiaan ihmiselämässä liittyy muisti. Muistimme takertuu usein epäolennaisuuksiin, koska se on pirstoutunut ja menettänyt puhtautensa jo syntiinlankeemuksessa.

”Muistamme keskellä yötä asioita, jotka estävät saamasta unta, ja unettomuus hajottaa koko persoonan tehokkaasti. Mutta myös valvetilassa muistimme kiusaa meitä nostamalla esiin stressaavia asioita, ristiriitaisia päämääriä ja keskeneräisiä hetkellisyyksiä. Kaikki tällainen tekee olotilamme sirpaleiseksi ja hajanaiseksi”, Serafim kirjoittaa. Kuulostaako tutulta?
​
​Ajatus muistin pirstoutumisesta tulee pyhältä Gregorios Siinailaiselta, jonka mukaan ”muisti voidaan palauttaa alkuperäiseen tilaansa hellittämättömällä Jumalan muistamisella. Jumalan muistaminen on sanatonta rukousta.” - Momento mori! kuuluisi ehkä läntinen versio samasta aiheesta.

Ihmisen muisti huononee iän myötä, mutta hajamielisyyttä (joka ei kuulemma ole sama asia) esiintyy myös iästä riippumatta. Toisia ikä armahtaa niin, että ikävät asiat unohtuvat nopeammin, toisille taas käy aivan päinvastoin. Jälkimmäinen johtaa helposti katkeruuteen.

Ehtoopalveluksen lopussa on osuva rukouspyyntö, joka koskettaa aina, kun sen papin lukemana kuulee: ”Varjele meitä kaikkina aikoina, tänäkin iltana sekä tulevana yönä kaikilta vihollisilta, kaikilta pahan hengen juonilta, turhilta ajatuksilta ja pahuuden muistelemiselta!”


Comments are closed.

    Kirjoittaja

    Ortodoksiapiirin puheenjohtajan Mikko Juneksen havaintoja ja pohdintoja kirkon elämästä ja vähän muustakin. Tekstit edustavat kirjoittajan näkemyksiä jollei muuta mainita.

    Arkisto

    January 2023
    December 2022
    November 2022
    October 2022
    September 2022
    August 2022
    July 2022
    June 2022
    May 2022
    April 2022
    March 2022
    February 2022
    January 2022
    December 2021
    November 2021
    October 2021
    September 2021
    August 2021
    July 2021
    June 2021
    May 2021
    April 2021
    March 2021
    February 2021
    January 2021
    December 2020
    November 2020
    October 2020
    September 2020
    August 2020
    July 2020
    June 2020
    May 2020
    April 2020
    March 2020

    RSS Feed

Powered by Create your own unique website with customizable templates.