En liene ainut ortodoksi, joka on joutunut viime viikkoina ja kuukausina selvittämään ihmisille Suomen ortodoksien suhdetta Venäjän kirkkoon. Kyselijöiden taustasta ja keskustelutilanteesta riippuen olen käyttänyt joko lyhyempää tai vähän pidempää kaavaa. Yllätyksenä monille ulkopuolisille on tullut jo se, että olemme sata viime vuotta olleet hallinnollisesti erillään Venäjän kirkosta.
Asian taustoittaminen vaatisikin sitten jo hiukan pidempää oppimäärää. Siinä riskinä on kuulijan puutuminen tai putoaminen kärryiltä. Tilanteissa on usein myös ulkoisia häiriötekijöitä. Helposti joutuu soveltamaan niin sanottua rautalankamallia, joka ei aina tee asioille täyttä oikeutta.
Ukrainan pakolaisaallon rantautuessa Suomeen kirkkomme tärkein viesti oli, että tuomitsemme Venäjän hyökkäyksen emmekä kuulu Venäjän kirkkoon. Lisäksi ilmaisimme halumme auttaa ja tukea tulijoita. Myöhemmin arkkipiispa Leo on ansiokkaasti kovistellut patriarkka Kirilliä sodan tukemisesta, ja siinä yhteydessä media on yleensä muistanut mainita myös kirkollisen yhteyteemme Konstantinopoliin.
– Siis mikä Konstantinopoli, moni ihmettelee, sillä yhdistyyhän ortodoksisuus lukuisin ulkonaisin seikoin vähintäänkin slaavilaisuuteen? Taas tarvittaisiin pidempää oppimäärää.
On hämmästyttävää, miten ohuet tiedot enemmistön kouluopetus tarjoaa kristikunnan historiasta. Samaan aikaan, kun uskonnon tuntimääriä on supistettu, opetukseen on tuotu länsimaisen humanismin sävyttämää yksilökeskeistä näkökulmaa, joka tietysti peittoaa pölyiseltä tuntuvan historian. Ja kuitenkin kirkkohistoriaa eletään todeksi myös tämän päivän Suomessa!
Tulevana vuonna 2023 Suomen ortodokseilla on juhlavuosi, kun niin sanotun Tomos-asiakirjan eli kirkollisen autonomian myöntämisestä tulee kuluneeksi sata vuotta. Asiaa voisi juhlistaa digitaalisella tietoiskulla, jossa kirkkomme historiallista yhteyttä itään avattaisiin tiiviissä muodossa; peruskoululaisille vaikkapa pelinä ja lukiolaisille ja muille hiukan vaativammin.
Idea on vapaasti vietävissä käytäntöön kuten kaikki aiemmatkin, jotka olen esittänyt. Niillä ei vain tunnu olevan kovin suurta kysyntää. Ehkä esittäjänä pitäisi olla jonkun muun, jolla on paremmat yhteydet yläkertaan. Pientä vaivanpalkkaa työstä voisi tarjota jollekin ahkeralle talkoolaiselle vaikkapa painetun Aamun Koiton alasajosta säästyvistä varoista.
Asian taustoittaminen vaatisikin sitten jo hiukan pidempää oppimäärää. Siinä riskinä on kuulijan puutuminen tai putoaminen kärryiltä. Tilanteissa on usein myös ulkoisia häiriötekijöitä. Helposti joutuu soveltamaan niin sanottua rautalankamallia, joka ei aina tee asioille täyttä oikeutta.
Ukrainan pakolaisaallon rantautuessa Suomeen kirkkomme tärkein viesti oli, että tuomitsemme Venäjän hyökkäyksen emmekä kuulu Venäjän kirkkoon. Lisäksi ilmaisimme halumme auttaa ja tukea tulijoita. Myöhemmin arkkipiispa Leo on ansiokkaasti kovistellut patriarkka Kirilliä sodan tukemisesta, ja siinä yhteydessä media on yleensä muistanut mainita myös kirkollisen yhteyteemme Konstantinopoliin.
– Siis mikä Konstantinopoli, moni ihmettelee, sillä yhdistyyhän ortodoksisuus lukuisin ulkonaisin seikoin vähintäänkin slaavilaisuuteen? Taas tarvittaisiin pidempää oppimäärää.
On hämmästyttävää, miten ohuet tiedot enemmistön kouluopetus tarjoaa kristikunnan historiasta. Samaan aikaan, kun uskonnon tuntimääriä on supistettu, opetukseen on tuotu länsimaisen humanismin sävyttämää yksilökeskeistä näkökulmaa, joka tietysti peittoaa pölyiseltä tuntuvan historian. Ja kuitenkin kirkkohistoriaa eletään todeksi myös tämän päivän Suomessa!
Tulevana vuonna 2023 Suomen ortodokseilla on juhlavuosi, kun niin sanotun Tomos-asiakirjan eli kirkollisen autonomian myöntämisestä tulee kuluneeksi sata vuotta. Asiaa voisi juhlistaa digitaalisella tietoiskulla, jossa kirkkomme historiallista yhteyttä itään avattaisiin tiiviissä muodossa; peruskoululaisille vaikkapa pelinä ja lukiolaisille ja muille hiukan vaativammin.
Idea on vapaasti vietävissä käytäntöön kuten kaikki aiemmatkin, jotka olen esittänyt. Niillä ei vain tunnu olevan kovin suurta kysyntää. Ehkä esittäjänä pitäisi olla jonkun muun, jolla on paremmat yhteydet yläkertaan. Pientä vaivanpalkkaa työstä voisi tarjota jollekin ahkeralle talkoolaiselle vaikkapa painetun Aamun Koiton alasajosta säästyvistä varoista.
RSS Feed
