Epätietoisuus koronarajoitusten kestosta on kenties suurempaa nyt toisen koronasyksyn kynnyksellä kuin koskaan puolitoista vuotta jatkuneen pandemian aikana. Alkuvaiheessa uskottiin, että rajoituksista päästään eroon kunhan kansa saadaan rokotettua. Nyt ei ole varmaa tietoa siitäkään, kuinka tehokkaasti käytössä olevat rokotteet lopulta torjuvat taudin tulevia variantteja.
Julkisuudessa on eniten ollut kiistaa siitä, kummalla on oikeus määritellä koronatilanteen vaatimia toimia; maan hallituksella vai aluehallintoviranomaisilla (AVI). Oikeusoppineet ihmettelevät, miksi päättäjät puuttuvat tartuntatautilain soveltamiseen, kun heillä olisi halutessaan mahdollisuus muuttaa epäoikeudenmukaiseksi koettua lakipykälää.
Suurin kiista koskee tartuntatautilain 58 d pykälässä määriteltyä kahden metrin turvaväliä ja sen ohessa yleisötilojen lohkomisvelvoitetta, joka vaikeuttaa erityisesti teattereiden ja musiikkilaitosten syyskauden käynnistämistä. Suomen Kansallisooppera ilmoitti jo viikolla, että se aloittaa syysnäytäntökautensa 20.8. siitä huolimatta, ettei AVI:n kaikkia määräyksiä ole mahdollista sellaisenaan noudattaa.
Tartuntatautilain väliaikainen muutos em. määräyksineen koskee myös uskonnollisia yhdyskuntia ja se on voimassa joulukuun loppuun saakka. Helsingin seurakunnan linjausten mukaan palveluksiin voidaan ottaa AVI:n päätöksen mukaisesti enintään 25 henkilöä pyhäkön koosta riippuen. Maksimimäärän tietämille päästään käytännössä vain neljässä pyhäkössä, muualla kirkkokansaa saa olla huomattavasti vähemmän.
Oletettavaa on, että tartuntatautilain poikkeuspykäliä tullaan käyttämään muodossa tai toisessa koko loppuvuoden. Näin sen vuoksi, että riittävä rokotuskattavuus näyttäisi olevan saavutettavissa vasta lokakuun lopulla. On toki mahdollista, että kategorisesta kahden metrin turvavälistä luovutaan jo sitä ennen, ja yleisötilaisuuksien terveysriskejä ja muita edellytyksiä ryhdytään arvioimaan nykyistä tapauskohtaisemmin.
Jos jälkimmäinen skenaario toteutuu muualla yhteiskunnassa, niin toivottavasti myös kirkon piirissä ollaan valmiita palaamaan kohti normaalimpia aikoja. Onhan niin, että jumalanpalveluksiin osallistujien ikärakenne ja sitä myötä myös parempi rokotuskattavuus huomioon ottaen ortodoksisen kirkon palvelukset tuskin ovat niitä kaikkein riskialtteimpia tilaisuuksia.
Uusi kirkkovuosi käynnistyy 1.9. jo toistamiseen poikkeusoloissa. Kestävyyttä ja kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta toivoakin olisi hyvä luoda kovin sateiseksi kääntyneen syyskesän keskelle. Kirkkovuoden alun ”juhlasuma” jää nyt monilta kokematta. Olisiko ison juhlan paikka sitten, kun kirkot vihdoin avautuvat? Reipashenkinen ristisaatto nyt ainakin ja pöytä koreaksi!
Julkisuudessa on eniten ollut kiistaa siitä, kummalla on oikeus määritellä koronatilanteen vaatimia toimia; maan hallituksella vai aluehallintoviranomaisilla (AVI). Oikeusoppineet ihmettelevät, miksi päättäjät puuttuvat tartuntatautilain soveltamiseen, kun heillä olisi halutessaan mahdollisuus muuttaa epäoikeudenmukaiseksi koettua lakipykälää.
Suurin kiista koskee tartuntatautilain 58 d pykälässä määriteltyä kahden metrin turvaväliä ja sen ohessa yleisötilojen lohkomisvelvoitetta, joka vaikeuttaa erityisesti teattereiden ja musiikkilaitosten syyskauden käynnistämistä. Suomen Kansallisooppera ilmoitti jo viikolla, että se aloittaa syysnäytäntökautensa 20.8. siitä huolimatta, ettei AVI:n kaikkia määräyksiä ole mahdollista sellaisenaan noudattaa.
Tartuntatautilain väliaikainen muutos em. määräyksineen koskee myös uskonnollisia yhdyskuntia ja se on voimassa joulukuun loppuun saakka. Helsingin seurakunnan linjausten mukaan palveluksiin voidaan ottaa AVI:n päätöksen mukaisesti enintään 25 henkilöä pyhäkön koosta riippuen. Maksimimäärän tietämille päästään käytännössä vain neljässä pyhäkössä, muualla kirkkokansaa saa olla huomattavasti vähemmän.
Oletettavaa on, että tartuntatautilain poikkeuspykäliä tullaan käyttämään muodossa tai toisessa koko loppuvuoden. Näin sen vuoksi, että riittävä rokotuskattavuus näyttäisi olevan saavutettavissa vasta lokakuun lopulla. On toki mahdollista, että kategorisesta kahden metrin turvavälistä luovutaan jo sitä ennen, ja yleisötilaisuuksien terveysriskejä ja muita edellytyksiä ryhdytään arvioimaan nykyistä tapauskohtaisemmin.
Jos jälkimmäinen skenaario toteutuu muualla yhteiskunnassa, niin toivottavasti myös kirkon piirissä ollaan valmiita palaamaan kohti normaalimpia aikoja. Onhan niin, että jumalanpalveluksiin osallistujien ikärakenne ja sitä myötä myös parempi rokotuskattavuus huomioon ottaen ortodoksisen kirkon palvelukset tuskin ovat niitä kaikkein riskialtteimpia tilaisuuksia.
Uusi kirkkovuosi käynnistyy 1.9. jo toistamiseen poikkeusoloissa. Kestävyyttä ja kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta toivoakin olisi hyvä luoda kovin sateiseksi kääntyneen syyskesän keskelle. Kirkkovuoden alun ”juhlasuma” jää nyt monilta kokematta. Olisiko ison juhlan paikka sitten, kun kirkot vihdoin avautuvat? Reipashenkinen ristisaatto nyt ainakin ja pöytä koreaksi!
RSS Feed
