Tänään tulee tasan vuosi siitä, kun peruin isä Markus Aroman vierailun Mineaan koronarajoitusten vuoksi. Se oli ensimmäinen koronapandemian aiheuttama peruutus toimitilan vilkkaassa tapahtumatarjonnassa. Edellisellä viikolla oli nautittu isä Erkin ja Aulikki Lumisalmen upeasta kolttakulttuurin esittelystä. Kukapa olisi uskonut, että vielä vuodenkaan kuluttua ei olisi näköpiirissä, milloin pandemia on nujerrettu.
Kansakunnan henkisestä kriisinkestävyydestä oltiin huolissaan jo kuukausi rajoitusten alkamisen jälkeen. Kun Uudenmaan kolmiviikkoinen eristys oli purettu, valtioneuvosto polkaisi pystyyn Suomi toimii -kannustuskampanjan, jonka avaussanoissa presidentti Niinistö puhui koronasta ”pirulaisena, joka on voitettavissa”. Kaikki, mitä tuolloin korkealta taholta lausuttiin mm. maltin tarpeesta, on yhä ajankohtaista.
Pitkäksi venähtänyttä korona-aikaa on verrattu jatkosodan asemasotavaiheeseen, joka sekin oli pitkä ja tylsä, mutta yhtä lailla hengenvaarallinen. Etulinjassa sotaa ei ollut varaa unohtaa, kuten ei nytkään sairaaloissa ja hoitolaitoksissa, mutta linjojen takana ja kotirintamalla tapahtui kaikenlaista. Kauppojen kassajonoissakin näkyy kärsimättömiä kanssaihmisiä, jotka maskittomuudellaan julistautuvat kuolemattomiksi.
Suuri paasto on kääntymässä loppusuoralle ja pääsiäisen juhlia vietetään jo toistamiseen etänä. Hankikävelyillä on voinut ihailla silmuistaan kuoriutuvia pajunkissoja, joten luonto valmistautuu juhlaan entiseen tapaan. Tälläkin kertaa virpovitsat on koristeltava kotioloissa, ja ne voi vihmoa pyhitetyllä vedellä kolmesti lausuen: ”Pyhän Hengen armo, voima ja siunaus pyhittää nämä virpovitsat”.
Pääsiäisyöpalveluksen TV- tai verkkojakelusta ei ole toistaiseksi muuta tietoa kuin että palvelukset toimitetaan. Yleisradio voisi tällä kertaa lähettää palveluksen suorana ilman kirkkokansaakin. Viime kerralla tuli sanomista, kun pari vuotta vanhassa taltioinnissa väki tungeksi ilman maskeja, eikä ruudussa asiaa mitenkään valaistu. Tuskinpa tässä enää kaivataan nostalgiaa, kun todellisuus voidaan jo kohdata sellaisena kuin se on.
Kansakunnan henkisestä kriisinkestävyydestä oltiin huolissaan jo kuukausi rajoitusten alkamisen jälkeen. Kun Uudenmaan kolmiviikkoinen eristys oli purettu, valtioneuvosto polkaisi pystyyn Suomi toimii -kannustuskampanjan, jonka avaussanoissa presidentti Niinistö puhui koronasta ”pirulaisena, joka on voitettavissa”. Kaikki, mitä tuolloin korkealta taholta lausuttiin mm. maltin tarpeesta, on yhä ajankohtaista.
Pitkäksi venähtänyttä korona-aikaa on verrattu jatkosodan asemasotavaiheeseen, joka sekin oli pitkä ja tylsä, mutta yhtä lailla hengenvaarallinen. Etulinjassa sotaa ei ollut varaa unohtaa, kuten ei nytkään sairaaloissa ja hoitolaitoksissa, mutta linjojen takana ja kotirintamalla tapahtui kaikenlaista. Kauppojen kassajonoissakin näkyy kärsimättömiä kanssaihmisiä, jotka maskittomuudellaan julistautuvat kuolemattomiksi.
Suuri paasto on kääntymässä loppusuoralle ja pääsiäisen juhlia vietetään jo toistamiseen etänä. Hankikävelyillä on voinut ihailla silmuistaan kuoriutuvia pajunkissoja, joten luonto valmistautuu juhlaan entiseen tapaan. Tälläkin kertaa virpovitsat on koristeltava kotioloissa, ja ne voi vihmoa pyhitetyllä vedellä kolmesti lausuen: ”Pyhän Hengen armo, voima ja siunaus pyhittää nämä virpovitsat”.
Pääsiäisyöpalveluksen TV- tai verkkojakelusta ei ole toistaiseksi muuta tietoa kuin että palvelukset toimitetaan. Yleisradio voisi tällä kertaa lähettää palveluksen suorana ilman kirkkokansaakin. Viime kerralla tuli sanomista, kun pari vuotta vanhassa taltioinnissa väki tungeksi ilman maskeja, eikä ruudussa asiaa mitenkään valaistu. Tuskinpa tässä enää kaivataan nostalgiaa, kun todellisuus voidaan jo kohdata sellaisena kuin se on.
RSS Feed
