Useamman seurakunnan kattavia lehtiä oli toki muitakin. Karjalan hiippakunnan ns. kuutosseurakunnat julkaisivat yhteistä Soleaa ja Oulun hiippakunnalla oli Paimen-Sanomansa, mutta kaksi suurinta seurakuntaa, Helsinki ja Joensuu, tekivät vielä omaa lehteään. Eikä pidä unohtaa PSHV:n julkaisemaa Aamun Koittoa, joka nimensä puolesta on ainoana näistä jäljellä.
Tilattavaa Aamun Koittoa ilmestyi vielä tuolloin 24 numeroa vuodessa, niistä osa tosin kaksoisnumeroina. Lehti siis tipahti postiluukusta niinkin usein kuin joka toinen viikko! Varsinaisten seurakuntalehtien ilmestymiskerrat jäivät alle kymmenen; Analogia, Soleaa ja Paimen-Sanomia ilmestyi kuusi ja Ortodoksiviestiä kahdeksan numeroa vuodessa.
Solea tuli tiensä päähän vuonna 2011, Analogi pari vuotta myöhemmin ja siitä parin vuoden päästä Paimen-Sanomat. Sen jälkeen seurakuntalehden ideaa pidettiin hengissä Ortodoksiviestin ja Aamun Koiton sivuilla. Viime vuonna lehdet yhdistettiin, ainoastaan Turun seurakunta julkaisee lisäksi omaa Kupoliaan kolmena numerona vuodessa.
Lehtikuolemien taustalla ovat tietysti kohonneet kustannukset. Aluksi seurakunnissa siunailtiin kasvavia palkkakuluja, kun toimitus- ja taittotyö siirtyi ammattilaisten käsiin. Postin pitkään jatkunut kurjistuminen hivutti jakeluhintoja ylöspäin, ja viimeisenä kiusana tulivat pandemiasta ja paperiteollisuuden työtaistelusta johtuneet paperin saatavuusongelmat sekä Ukrainan sodan aiheuttama energian hinnan nousu, joiden yhteisvaikutuksena painatus ja jakelu kallistuvat edelleen.
Nousevissa kustannuspaineissa kirkollishallitus päätti keväällä vähentää Aamun Koiton ilmestymiskertoja viidestä neljään. Syykauden ensimmäinen ja ainoa numero ilmestyy 14.10., kun toiminnan pitäisi olla jo täydessä vauhdissa. Niinpä alkusyksyn tapahtumatiedot piti toimittaa lehden kesänumeroon jo toukokuun puolivälin tienoilla. Kukapa syksyllä enää muistaa, että tiedot ovat juhannusnumerossa, joka saattaa olla jo paperinkeräyksessä.
Seurakuntalehden ideana on kertoa seurakunnan asioista ja tapahtumista. Aamun Koitto nettisivuineen on toki paljon muutakin, mutta seurakuntien tapahtumatiedot lehdessä kuitenkin julkaistaan. On päivänselvää, ettei neljä kertaa vuodessa ilmestyvä painotuote palvele kunnolla seurakuntien tiedotustarpeita.
Jos lehteä halutaan julkaista painettuna, siihen on varattava riittävät resurssit. Paperilehden etuna on, että se tavoittaa myös passiiviset seurakunnan jäsenet. Kuusi numeroa vuodessa on kuitenkin minimimäärä, joka kattaa kirkkovuoden tarpeet kuten Analogin, Solean ja Paimen-Sanomien kokemukset osoittavat. Jos varaa on vain neljään, seurakuntien kohdennettu tiedotus kannattaa hoitaa jollain muulla tavalla.
Kaikilla seurakuntalaisilla on kännykkä ja useimmilla myös sähköposti. Monet yritykset käyttävät ahkerasti sähköistä uutiskirjettä, josta ei synny paino- eikä jakelukustannuksia. Sitä kokeiltiin aikanaan myös Hämeenlinnan seurakunnassa vapaaehtoispohjalta. Nyt pitäisi vain koota kirkon jäsenten sähköiset yhteystiedot ja polkaista homma käyntiin.