Tänään tuli oltua ensimmäisen kerran liturgiassa hengityssuojain kasvoilla. Hiippakunnan koronatiimihän suosittelee uusissa ohjeissaan kasvomaskien käyttöä myös kirkkokansalle. Palveluksen jälkeen keksin oitis otsikossa näkyvän nimen tällaiselle liturgialle, sen verran hallitsevaa roolia maski ja siihen liittyvät tuntemukset näyttelivät.
Maskia käyttivät lähes kaikki kuusi seurakuntalaista neljästä eri ruokakunnasta. Palvelusten henkilörajoituksiahan tulkitaan nykyisin perhekuntakohtaisesti eli kirkkoon olisi mahtunut tuntuvasti enemmän väkeä kuin aiemmat rajoitukset määräsivät.
Palveluksen aluksi pappi kävi seikkaperäisesti lävitse koronaohjeistusta. Siltä varalta, että väkeä tulisi runsaastikin yli henkilörajan, heidät ohjattaisiin eteiseen ja seurakuntasalin puolelle. Ketään ei käännytettäisi ovelta, mikä oli huojentava uutinen.
Palvelukseen oli toki ilmoittauduttava ennakkoon ja sen me teimme kätevästi tekstiviestillä. Seurakunnasta tuli pikainen vastaus tervetulotoivotuksineen, mikä oikeasti lämmitti mieltä.
Entäs se maskin käyttökokemus sitten? Toki muutamaa päivää aiemmin olin ollut panihidassa maski kasvoilla, joten tiesin mitä odottaa; silmälasit jätin suosiolla pois, koska ne huurtuvat ainakin minulla, olipa maski kankaasta tai paperista.
Maskia käyttäessä sisään hengitetyn ilman hiilidioksidipitoisuus nousee tuntuvasti, mikä ainakin pidemmässä palveluksessa on tällaiselle astmaoireiselle epämiellyttävä kokemus. Hengitys käy raskaaksi ja tuntuu kuin olisi huppu päässä.
Liturgian kerubiveisussa kehotetaan heittämään pois kaikki maalliset huolet, mutta sepä ei käykään käden käänteessä, kun henkeä ahdistaa. Siitä syntyykin sitten sellainen kierre, että mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä vaikeammaksi olo käy.
Toimittavalle papille on annettava pisteet siitä, että palvelus oli ohi tunnissa. Siinä ajassahan liturgia toimitetaan myös Ortodoksisella seminaarilla, ei se tosiaankaan sen enempää vaadi. Oma osuutensa oli tässä tapauksessa myös kanttorin kohtuullisen joutuisalla laululla.
Summa summarum: Maskisuositus on tautitilanteen vuoksi ok, mutta yhtä hyvä on, ettei sen käyttöä kirkossa ole määrätty pakolliseksi. Pikainen kauppareissu maskilla on vähän eri juttu kuin tunnin parin palvelus paikallaan seisten. Saapa nähdä, milloin seuraavan kerran jaksan kirkkoon maskin kanssa.
Maskia käyttivät lähes kaikki kuusi seurakuntalaista neljästä eri ruokakunnasta. Palvelusten henkilörajoituksiahan tulkitaan nykyisin perhekuntakohtaisesti eli kirkkoon olisi mahtunut tuntuvasti enemmän väkeä kuin aiemmat rajoitukset määräsivät.
Palveluksen aluksi pappi kävi seikkaperäisesti lävitse koronaohjeistusta. Siltä varalta, että väkeä tulisi runsaastikin yli henkilörajan, heidät ohjattaisiin eteiseen ja seurakuntasalin puolelle. Ketään ei käännytettäisi ovelta, mikä oli huojentava uutinen.
Palvelukseen oli toki ilmoittauduttava ennakkoon ja sen me teimme kätevästi tekstiviestillä. Seurakunnasta tuli pikainen vastaus tervetulotoivotuksineen, mikä oikeasti lämmitti mieltä.
Entäs se maskin käyttökokemus sitten? Toki muutamaa päivää aiemmin olin ollut panihidassa maski kasvoilla, joten tiesin mitä odottaa; silmälasit jätin suosiolla pois, koska ne huurtuvat ainakin minulla, olipa maski kankaasta tai paperista.
Maskia käyttäessä sisään hengitetyn ilman hiilidioksidipitoisuus nousee tuntuvasti, mikä ainakin pidemmässä palveluksessa on tällaiselle astmaoireiselle epämiellyttävä kokemus. Hengitys käy raskaaksi ja tuntuu kuin olisi huppu päässä.
Liturgian kerubiveisussa kehotetaan heittämään pois kaikki maalliset huolet, mutta sepä ei käykään käden käänteessä, kun henkeä ahdistaa. Siitä syntyykin sitten sellainen kierre, että mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä vaikeammaksi olo käy.
Toimittavalle papille on annettava pisteet siitä, että palvelus oli ohi tunnissa. Siinä ajassahan liturgia toimitetaan myös Ortodoksisella seminaarilla, ei se tosiaankaan sen enempää vaadi. Oma osuutensa oli tässä tapauksessa myös kanttorin kohtuullisen joutuisalla laululla.
Summa summarum: Maskisuositus on tautitilanteen vuoksi ok, mutta yhtä hyvä on, ettei sen käyttöä kirkossa ole määrätty pakolliseksi. Pikainen kauppareissu maskilla on vähän eri juttu kuin tunnin parin palvelus paikallaan seisten. Saapa nähdä, milloin seuraavan kerran jaksan kirkkoon maskin kanssa.
RSS Feed
