Eilen tuli kuluneeksi tasan kuukausi siitä, kun ensimmäinen palvelus Mineassa jouduttiin peruuttamaan koronarajoitusten vuoksi. Aika tuntuu kuitenkin paljon pidemmältä. Juhlien juhlaa pääsiäistä on vietetty nettipalvelusten varassa, eikä kirkkoon pääsyn ajankohdasta ole tällä hetkellä mitään varmuutta.
Otsikon kysymys saattaa hätkähdyttää, koska alamme tottua poikkeusoloihin. Meiltä on ikään kuin leikattu siivet, mutta pyristelemme joten kuten siiventynkien varassa. Joillekin se on helpompaa, toisille vaikeampaa. Välinpitämättömyys esimerkiksi suojaetäisyyksiä kohtaan nostaa sekin päätään.
Ortodoksisessa maailmassa koronasta ei Luojan kiitos tullut sellaista kysymystä, jolla olisi koeteltu uskon lujuutta ainakaan laajemmin. Aluksi Moskovassa nähtiin tosin papistoa kuorma-autojen lavoilla vihmomassa pyhitettyä vettä pitkin katuja. Aika pian patriarkka Kirill kuitenkin kehotti uskovaa kansaa pysymään poissa jumalanpalveluksista.
Suomessa ortodoksinen kirkko otti muitta mutkitta käyttöön jo ensimmäiset varotoimet ehtoollisen jaossa ja muussa kirkkokäyttäytymisessä. Aika pian kirkkojen ovet suljettiin ja siirryttiin videopalveluksiin. Keskustelua on ollut sen jälkeen lähinnä siitä, laulaako kanttori palvelukset yksin vai parin kolmen kuorolaisen tukemana.
Millaisen tulevaisuuden kirkko ja koko yhteiskunta kohtaavat koronan jälkeen? Missä määrin entiseen on ylipäätään paluuta ja milloin se tapahtuu? Entä miten tiukalle talouden nyörit mahtavat kiristyä?
On vaikea uskoa, että seurakuntien digiloikasta huolimatta mitään suurta ryntäystä kirkkoihin tapahtuu koronarajoitusten jälkeenkään. Palveluksiin tietysti palaavat ne, jotka ovat tottuneet niissä muutenkin käymään. Jos kirkko haluaa edes jossain määrin pitää kiinni netin tuomasta uudesta ”yleisöstään”, josta iso osa on kuitenkin kirkolle tärkeitä veronmaksajia, sen on jatkettava erityisesti digitaalisten palvelujen sisältöjen kehittämistä.
Tuoreita ja innostavia esimerkkejä netin mahdollisuuksista nähtiin pääsiäisenä Helsingin seurakunnasta, jossa lasten pääsiäisen ja nuorisotoimen tapahtumat siirrettiin vauhdilla verkkoon. Nettiin on tuotettu myös muuta kirkkoon ja pääsiäiseen liittyvää materiaalia esimerkiksi Ortodoksisten Nuorten Liiton ja ortodoksisten opettajien toimesta.
Järvenpään kirkon fb-kanavalla nähtiin kirkkaan viikon tiistaina sairastapauksen vuoksi peruutetun liturgian tilalla isä Kimmon toimittama lyhyt pääsiäisen rukoushetki opetus- ja tervehdyspuheineen. Se oli juuri sellaista puhetta lähimmäiselle, jota näinä vaikeina ja ahdistavinakin aikoina kaivataan.
Otsikon kysymys saattaa hätkähdyttää, koska alamme tottua poikkeusoloihin. Meiltä on ikään kuin leikattu siivet, mutta pyristelemme joten kuten siiventynkien varassa. Joillekin se on helpompaa, toisille vaikeampaa. Välinpitämättömyys esimerkiksi suojaetäisyyksiä kohtaan nostaa sekin päätään.
Ortodoksisessa maailmassa koronasta ei Luojan kiitos tullut sellaista kysymystä, jolla olisi koeteltu uskon lujuutta ainakaan laajemmin. Aluksi Moskovassa nähtiin tosin papistoa kuorma-autojen lavoilla vihmomassa pyhitettyä vettä pitkin katuja. Aika pian patriarkka Kirill kuitenkin kehotti uskovaa kansaa pysymään poissa jumalanpalveluksista.
Suomessa ortodoksinen kirkko otti muitta mutkitta käyttöön jo ensimmäiset varotoimet ehtoollisen jaossa ja muussa kirkkokäyttäytymisessä. Aika pian kirkkojen ovet suljettiin ja siirryttiin videopalveluksiin. Keskustelua on ollut sen jälkeen lähinnä siitä, laulaako kanttori palvelukset yksin vai parin kolmen kuorolaisen tukemana.
Millaisen tulevaisuuden kirkko ja koko yhteiskunta kohtaavat koronan jälkeen? Missä määrin entiseen on ylipäätään paluuta ja milloin se tapahtuu? Entä miten tiukalle talouden nyörit mahtavat kiristyä?
On vaikea uskoa, että seurakuntien digiloikasta huolimatta mitään suurta ryntäystä kirkkoihin tapahtuu koronarajoitusten jälkeenkään. Palveluksiin tietysti palaavat ne, jotka ovat tottuneet niissä muutenkin käymään. Jos kirkko haluaa edes jossain määrin pitää kiinni netin tuomasta uudesta ”yleisöstään”, josta iso osa on kuitenkin kirkolle tärkeitä veronmaksajia, sen on jatkettava erityisesti digitaalisten palvelujen sisältöjen kehittämistä.
Tuoreita ja innostavia esimerkkejä netin mahdollisuuksista nähtiin pääsiäisenä Helsingin seurakunnasta, jossa lasten pääsiäisen ja nuorisotoimen tapahtumat siirrettiin vauhdilla verkkoon. Nettiin on tuotettu myös muuta kirkkoon ja pääsiäiseen liittyvää materiaalia esimerkiksi Ortodoksisten Nuorten Liiton ja ortodoksisten opettajien toimesta.
Järvenpään kirkon fb-kanavalla nähtiin kirkkaan viikon tiistaina sairastapauksen vuoksi peruutetun liturgian tilalla isä Kimmon toimittama lyhyt pääsiäisen rukoushetki opetus- ja tervehdyspuheineen. Se oli juuri sellaista puhetta lähimmäiselle, jota näinä vaikeina ja ahdistavinakin aikoina kaivataan.
RSS Feed
