Tänä päivänä tehdään historiaa pikatallennuksella. Tuntuu, että kaikki muuttuu vauhdilla. Vielä jokin vuosi sitten ei ollut sotaa, ei koronaa (joka muuten nostaa taas päätään), inflaatiota, kasvavia korkomenoja, ruuan kallistumista eikä lohduttoman huonoja idänsuhteita. Emme olleet Natossa emmekä sodassa, vaikka asiat menivätkin toisin päin.
”Sauli Niinistö on neljäs sodan ajan presidentti, me ollaan de facto (tosiasiallisesti) sodassa. Suomi osana Euroopan Unionia käy… me ollaan niin lähellä sotatilaa Venäjän kanssa kuin se on mahdollista ilman, että me käytämme sanaa sotatila.”
Näin sanaili Ahtisaaren kanslian entinen lehdistövastaava Jussi Lähde suorassa TV-lähetyksessä (Viimeinen sana, 20.10.2023, noin 13 min. kohdalla), enkä varmaan ollut ainoa, joka hätkähti tuon kuullessaan. Lähteen sanoilla on katetta, sillä Suomi on toimittanut suoraa sotilaallista tukea Ukrainalle jo 1,3 miljardin euron arvosta.
Entä onko ollut vaihtoehtoja? Sanoisin, että ei ja nimenomaan sen vuoksi, että Euroopan päättäjät ovat toimineet niin kuin ovat toimineet. Vaihtoehdot menetettiin jo vuosituhannen alussa, kun Venäjän aggressiiviseen politiikkaan ei reagoitu vaan uskottiin, että talousyhteistyö kääntää suunnan. Varoituksia tuli Suomenlahden eteläpuolelta, mutta niille naureskeltiin.
Jos jotain hyvää tästä kaikesta seuraa, niin muutoksen nopeutuminen. Saksan energiakivijalka Nordstream-kaasuputki makaa Itämeren pohjassa täynnä vettä ruostumassa. Tuulivoimaa rakennetaan sitä vauhtia, että tuulisina päivinä sähkö ei maksa juuri mitään. Uusista autoista jo kolmannes kulkee sähköllä, vaikka täyssähköautoihin ei monilla ole varaa.
Suurimmat menetykset koetaan kulttuurin ja inhimillisten suhteiden puolella. Euroopan itälaidalle noussut rautaesirippu on katkaissut myös kirkkojen suhteet. Ekumeeniset keskustelut ja luostarivierailut rajan taakse ovat jäissä. Menneiden matkojen muistot vanhasta Valamosta nousevat nyt arvoon arvaamattomaan.
Mutta tämäkään tilanne ei ole lopullinen. Varmaa on vain muutos, hyvään – tai vielä huonompaan. Presidentti Koiviston tunnuslause sopii mainiosti tähän yhteyteen, kunhan vastaisuudessa varotaan sortumasta sinisilmäisyyteen: "Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”
”Sauli Niinistö on neljäs sodan ajan presidentti, me ollaan de facto (tosiasiallisesti) sodassa. Suomi osana Euroopan Unionia käy… me ollaan niin lähellä sotatilaa Venäjän kanssa kuin se on mahdollista ilman, että me käytämme sanaa sotatila.”
Näin sanaili Ahtisaaren kanslian entinen lehdistövastaava Jussi Lähde suorassa TV-lähetyksessä (Viimeinen sana, 20.10.2023, noin 13 min. kohdalla), enkä varmaan ollut ainoa, joka hätkähti tuon kuullessaan. Lähteen sanoilla on katetta, sillä Suomi on toimittanut suoraa sotilaallista tukea Ukrainalle jo 1,3 miljardin euron arvosta.
Entä onko ollut vaihtoehtoja? Sanoisin, että ei ja nimenomaan sen vuoksi, että Euroopan päättäjät ovat toimineet niin kuin ovat toimineet. Vaihtoehdot menetettiin jo vuosituhannen alussa, kun Venäjän aggressiiviseen politiikkaan ei reagoitu vaan uskottiin, että talousyhteistyö kääntää suunnan. Varoituksia tuli Suomenlahden eteläpuolelta, mutta niille naureskeltiin.
Jos jotain hyvää tästä kaikesta seuraa, niin muutoksen nopeutuminen. Saksan energiakivijalka Nordstream-kaasuputki makaa Itämeren pohjassa täynnä vettä ruostumassa. Tuulivoimaa rakennetaan sitä vauhtia, että tuulisina päivinä sähkö ei maksa juuri mitään. Uusista autoista jo kolmannes kulkee sähköllä, vaikka täyssähköautoihin ei monilla ole varaa.
Suurimmat menetykset koetaan kulttuurin ja inhimillisten suhteiden puolella. Euroopan itälaidalle noussut rautaesirippu on katkaissut myös kirkkojen suhteet. Ekumeeniset keskustelut ja luostarivierailut rajan taakse ovat jäissä. Menneiden matkojen muistot vanhasta Valamosta nousevat nyt arvoon arvaamattomaan.
Mutta tämäkään tilanne ei ole lopullinen. Varmaa on vain muutos, hyvään – tai vielä huonompaan. Presidentti Koiviston tunnuslause sopii mainiosti tähän yhteyteen, kunhan vastaisuudessa varotaan sortumasta sinisilmäisyyteen: "Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”
RSS Feed
