Nämä Immi Hellénin Paimenpoika-runon sanat tulivat etsimättä mieleen Lopen Luutaharjun poluilla, joilta haimme vaihtelua koronan eristämään arkeen. Kevään lämpimin päivä oli houkutellut paikalle kymmeniä muitakin ulkoilijoita vauvasta vaariin.
Tutkimusten mukaan 80–90 prosenttia suomalaisista pitää luontoa itselleen tärkeänä ja uskoo sen lisäävän hyvinvointia ja terveyttä. Erityisesti masennukseen ja ahdistukseen luonnolla näyttäisi olevan lievittävä vaikutus, mikä näinä aikoina on hyvä uutinen.
Mikä on sitten metsän ja ylipäätään luonnon hengellinen merkitys? Mitä se merkitsee kristitylle hänen jumalasuhteensa kannalta? Voiko monimuotoinen metsäluonto tavalla tai toisella toimia kirkon korvikkeena, kun pyhäköt ovat suljettuina ja muulloinkin?
Juutalais-kristillisen luontosuhteen kenties kaunein kuvaus löytyy kaikille tutusta luomispsalmista (Ps. 104), joka luetaan ehtoopalveluksessa. Psalmin ajatus ”Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt!” kirkastuu metsäpolulla, kun mieli herkistyy luonnon monia yksityiskohtia ihmetellessä.
Ihminen on hoitanut oman osuutensa luomakunnan työnjaosta perin huonosti. Luutaharjun luonnonsuojelualueen infotauluista käy ilmi, että vasta viime vuosien aikana tämänkin alueen metsiä on ryhdytty ennallistamaan eli palauttamaan siihen tilaan, jossa psalminkirjoittajan kuvaama elämän runsaus voi toteutua.
Teologian piirissä on muotoutunut erityinen osa-alue, ekoteologia, jossa kristillistä oppia, Raamattua ja elämäntapaa tutkitaan koko luomakunnan hyvinvoinnin näkökulmasta. Ortodoksiteologeilla ei ole ollut siinä kovin näkyvää roolia, vaikka patriarkka Bartolomeus on tuon tuosta nostanut ympäristökysymyksiä esille jo 90-luvulta alkaen.
Parin vuoden takaisessa tutkimuksessa kysyttiin liki 7 000 suomalaiselta, mikä sinulle on pyhää? Eniten osumia saivat ”rakkaus ja läheiset ihmiset”, 68 prosenttia vastaajista. Kärkeen nousivat muutkin ihmisyyteen ja turvallisuuteen liittyvät asiat. Luontoa piti pyhänä 44 %, tiedettä ja uutta tietoa 19 % ja kirkkoa ja uskontoa 14 prosenttia vastaajista.
Immi Hellénin paimenpojalle metsä oli kirkko välttämättömyyden pakosta: ”On armas sunnuntaiaamu tää, se mielessä muistot herättää – nyt toiset on kirkkotiellä.” Poika kaivaa Raamatun kontista ja jatkaa: ”Nyt metsä kirkkoni olla saa, voi täällä palvella Jumalaa, mun urkuni kauniit, soikaa!”
Tutkimusten mukaan 80–90 prosenttia suomalaisista pitää luontoa itselleen tärkeänä ja uskoo sen lisäävän hyvinvointia ja terveyttä. Erityisesti masennukseen ja ahdistukseen luonnolla näyttäisi olevan lievittävä vaikutus, mikä näinä aikoina on hyvä uutinen.
Mikä on sitten metsän ja ylipäätään luonnon hengellinen merkitys? Mitä se merkitsee kristitylle hänen jumalasuhteensa kannalta? Voiko monimuotoinen metsäluonto tavalla tai toisella toimia kirkon korvikkeena, kun pyhäköt ovat suljettuina ja muulloinkin?
Juutalais-kristillisen luontosuhteen kenties kaunein kuvaus löytyy kaikille tutusta luomispsalmista (Ps. 104), joka luetaan ehtoopalveluksessa. Psalmin ajatus ”Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt!” kirkastuu metsäpolulla, kun mieli herkistyy luonnon monia yksityiskohtia ihmetellessä.
Ihminen on hoitanut oman osuutensa luomakunnan työnjaosta perin huonosti. Luutaharjun luonnonsuojelualueen infotauluista käy ilmi, että vasta viime vuosien aikana tämänkin alueen metsiä on ryhdytty ennallistamaan eli palauttamaan siihen tilaan, jossa psalminkirjoittajan kuvaama elämän runsaus voi toteutua.
Teologian piirissä on muotoutunut erityinen osa-alue, ekoteologia, jossa kristillistä oppia, Raamattua ja elämäntapaa tutkitaan koko luomakunnan hyvinvoinnin näkökulmasta. Ortodoksiteologeilla ei ole ollut siinä kovin näkyvää roolia, vaikka patriarkka Bartolomeus on tuon tuosta nostanut ympäristökysymyksiä esille jo 90-luvulta alkaen.
Parin vuoden takaisessa tutkimuksessa kysyttiin liki 7 000 suomalaiselta, mikä sinulle on pyhää? Eniten osumia saivat ”rakkaus ja läheiset ihmiset”, 68 prosenttia vastaajista. Kärkeen nousivat muutkin ihmisyyteen ja turvallisuuteen liittyvät asiat. Luontoa piti pyhänä 44 %, tiedettä ja uutta tietoa 19 % ja kirkkoa ja uskontoa 14 prosenttia vastaajista.
Immi Hellénin paimenpojalle metsä oli kirkko välttämättömyyden pakosta: ”On armas sunnuntaiaamu tää, se mielessä muistot herättää – nyt toiset on kirkkotiellä.” Poika kaivaa Raamatun kontista ja jatkaa: ”Nyt metsä kirkkoni olla saa, voi täällä palvella Jumalaa, mun urkuni kauniit, soikaa!”
RSS Feed
