Mineassa toimitettiin eilen kuluvan vuoden neljäs slaavinkielinen liturgia. Mukana oli niin Ukrainasta tulleita pakolaisia kuin seudulla pidempään asuneita, taustaltaan venäjänkielisiä seurakuntalaisia sekä meitä suomenkielisiä, yhteensä parisenkymmentä henkeä. Slaavinkieliset liturgiat aloitettiin ennen muuta siksi, että halusimme palvella Riihimäellä asuvia ukrainalaisia, joita on noin 500–600, mutta myös edistää ihmisten välistä yhteyttä yli kielirajojen.
Kannustusta slaavinkielisiin palveluksiin saimme isä Heikki Huttuselta, joka toimii venäjänkielisen työn pappina seurakunnassa. Tämä tapahtui kesäkuussa Hämeenlinnassa, jonne järjestimme Riihimäen ukrainalaisille bussikuljetuksen slaavinkielisen kirkkopyhän viettoon. Ensimmäinen isä Alexanderin (Zanemonets) toimittama ja hyvinkääläisen Mikko Kurin laulama slaavin-/ suomenkielinen liturgia toimitettiin Mineassa heinäkuun alussa.
Slaavinkielisten palvelusten aloittaminen tapahtui paikallisen pyhäkköyhteisön eli Mineassa toimivan Riihimäen Ortodoksiapiirin toimesta. Pyhäkköyhteisöjen merkitystä korostetaan usein juhlapuheissa ja ylätason strategioissa, mutta käytännössä yhteisöt saavat toimia omin nokkinensa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö niissä arvostettaisi seurakunnan tarjoamia toimitiloja ja säännöllisiä liturgioita, päinvastoin. Mutta keskinäistä suhdetta voisi kehittää myös arvostavan yhteistyön suuntaan.
Ukrainan sotapakolaisia on tullut Suomeen tähän mennessä runsaat 40 000 henkeä, pääosa heistä on ortodokseja. Venäjän hajottaessa tarkoituksellisesti Ukrainan infrastruktuuria, pakolaisten määrä voi talven mittaan jopa kaksinkertaistua. Ortodoksisen kirkon, seurakuntien ja paikallisyhteisöjen apu ukrainalaisille on tietysti ollut vähäisten resurssien vuoksi rajallista, mutta sitä tarvitaan myös jatkossa. Omankielisen hengellisen yhteisön tuki on Suomesta suojaa hakeville erityisen merkityksellistä.
Kirkkomme teki oikean ratkaisun viime keväänä ohjatessaan kirkkopäiviin varatut rahat ukrainakielisen papin palkkaamiseen. Viime viikolla kokoontunut kirkolliskokous budjetoi tarvittavan rahoituksen myös tulevalle vuodelle. Isä Alexanderin työmaa ulottuu melkeinpä ”Hangosta Petsamoon” eli ukrainalaisia löytyy niin kaupungeista kuin maalaiskunnistakin kautta maan. Paikallisyhteisöjen tuki slaavinkielisten palvelusten järjestelyissä on tärkeää.
Marraskuun lopulla järjestimme Mineassa myös diakonialounaan, joka oli suunnattu tällä kertaa erityisesti Ukrainan pakolaisille. Ortodoksiapiiri valmisti ja kustansi ruoka- ja kahvitarjoilun ja lisäksi saimme ruokatarvikkeita jakoon paikallisilta kauppiailta edellisvuosien tapaan. Ateriavieraiden kiitollisuus oli silmiinpistävää. Tässäkin työssä paikallisyhteisöillä on tärkeä rooli ja se on syytä noteerata myös jatkossa.
Kannustusta slaavinkielisiin palveluksiin saimme isä Heikki Huttuselta, joka toimii venäjänkielisen työn pappina seurakunnassa. Tämä tapahtui kesäkuussa Hämeenlinnassa, jonne järjestimme Riihimäen ukrainalaisille bussikuljetuksen slaavinkielisen kirkkopyhän viettoon. Ensimmäinen isä Alexanderin (Zanemonets) toimittama ja hyvinkääläisen Mikko Kurin laulama slaavin-/ suomenkielinen liturgia toimitettiin Mineassa heinäkuun alussa.
Slaavinkielisten palvelusten aloittaminen tapahtui paikallisen pyhäkköyhteisön eli Mineassa toimivan Riihimäen Ortodoksiapiirin toimesta. Pyhäkköyhteisöjen merkitystä korostetaan usein juhlapuheissa ja ylätason strategioissa, mutta käytännössä yhteisöt saavat toimia omin nokkinensa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö niissä arvostettaisi seurakunnan tarjoamia toimitiloja ja säännöllisiä liturgioita, päinvastoin. Mutta keskinäistä suhdetta voisi kehittää myös arvostavan yhteistyön suuntaan.
Ukrainan sotapakolaisia on tullut Suomeen tähän mennessä runsaat 40 000 henkeä, pääosa heistä on ortodokseja. Venäjän hajottaessa tarkoituksellisesti Ukrainan infrastruktuuria, pakolaisten määrä voi talven mittaan jopa kaksinkertaistua. Ortodoksisen kirkon, seurakuntien ja paikallisyhteisöjen apu ukrainalaisille on tietysti ollut vähäisten resurssien vuoksi rajallista, mutta sitä tarvitaan myös jatkossa. Omankielisen hengellisen yhteisön tuki on Suomesta suojaa hakeville erityisen merkityksellistä.
Kirkkomme teki oikean ratkaisun viime keväänä ohjatessaan kirkkopäiviin varatut rahat ukrainakielisen papin palkkaamiseen. Viime viikolla kokoontunut kirkolliskokous budjetoi tarvittavan rahoituksen myös tulevalle vuodelle. Isä Alexanderin työmaa ulottuu melkeinpä ”Hangosta Petsamoon” eli ukrainalaisia löytyy niin kaupungeista kuin maalaiskunnistakin kautta maan. Paikallisyhteisöjen tuki slaavinkielisten palvelusten järjestelyissä on tärkeää.
Marraskuun lopulla järjestimme Mineassa myös diakonialounaan, joka oli suunnattu tällä kertaa erityisesti Ukrainan pakolaisille. Ortodoksiapiiri valmisti ja kustansi ruoka- ja kahvitarjoilun ja lisäksi saimme ruokatarvikkeita jakoon paikallisilta kauppiailta edellisvuosien tapaan. Ateriavieraiden kiitollisuus oli silmiinpistävää. Tässäkin työssä paikallisyhteisöillä on tärkeä rooli ja se on syytä noteerata myös jatkossa.
RSS Feed
