Löysin kaapista nappikuulokkeet. Sellaiset, jotka tulevat jokaisen uuden puhelimen myyntipakkauksessa. Siellä ne olivat olleet käyttämättöminä pian kolme vuotta, koska en ole kovin aktiivinen musiikin kuuntelija. Kaipasin yksityisyyttä perjantai-illan epl:n kuunteluun, mikä saattaa kuulostaa vähän hassulta. Sieltä ne kuitenkin löytyivät ja kokemus oli melkeinpä järisyttävä.
Seurasin ennenpyhitettyjen lahjain liturgiaa Tampereen kirkosta. Tampereella palvelusten striimaus on ollut jo pitkään teknisesti tasokasta, mutta positiivinen yllätys oli silti äänen ja äänityksen laatu. Tiedän, että pyhien Aleksanterin ja Nikolaoksen kirkkoon asennettiin uusi nettiyhteys jo koronan alussa, koska langaton signaali ei kulkenut paksujen tiiliseinien lävitse. Investointi kannatti.
Isä Tuomaksen resitointi ja Markus Hännisen kolmimiehisen kuoron laulu soi kuin oman pääni sisällä, puhtaasti ja kauniisti. Puhelimen näytöllä liikkuva kuva antoi lisävaikutelman siitä kuin olisin ollut itse paikan päällä. En tosin ryhtynyt tekemään maahankumarruksia paastorukouksen aikana, vaan otin oikeudekseni loikoa lungisti sohvalla. Henki oli altis, mutta liha heikko.
Näin siis yllätettiin minut, joka olen suhtautunut hieman etäisesti nettipalveluksiin. Alan ymmärtää myös niitä, jotka kulkevat napit korvilla kaupungilla tai jopa juoksulenkillä. Palveluksen seuraamiseen oma koti on toki paras paikka, mutta sielläkin voi tarvita yksityisyyttä, jos esimerkiksi toinen haluaa viettää iltaansa lukemalla tai televisiota katsomalla.
Toinen positiivinen yllätys tulee entisestä kotiseurakunnastani Hämeenlinnasta. Ortodoksiviestissä 2/21 kerrottiin, että Leena-kanttori on ryhtynyt taltioimaan vanhempien seurakuntalaisten muistoja nettiin. Ajatuksena on, että kun Hämeenlinnasta (kuten Lahdestakin) tuli vuodenvaihteessa osa isoa Helsingin seurakuntaa, muistot ja kokemukset omasta seurakunnasta eivät katoaisi historian hämärään.
Seurakunnan fb-sivulla on katsottavissa jo muutama haastattelu, ja uusi taltiointi tulee jakeluun aina sunnuntaisin. Oli mukava nähdä tuttuja kasvoja, joita ei ole voinut kohdata kirkossa kohta vuoteen. Kirkkokahvithan olisivat normaalisti se tilaisuus, jossa ajatuksia ja kokemuksia vaihdetaan, mutta hyvä näinkin. Haastatteluun suostuneille vielä iso kiitos oman maailman avaamisesta muillekin.
Seurasin ennenpyhitettyjen lahjain liturgiaa Tampereen kirkosta. Tampereella palvelusten striimaus on ollut jo pitkään teknisesti tasokasta, mutta positiivinen yllätys oli silti äänen ja äänityksen laatu. Tiedän, että pyhien Aleksanterin ja Nikolaoksen kirkkoon asennettiin uusi nettiyhteys jo koronan alussa, koska langaton signaali ei kulkenut paksujen tiiliseinien lävitse. Investointi kannatti.
Isä Tuomaksen resitointi ja Markus Hännisen kolmimiehisen kuoron laulu soi kuin oman pääni sisällä, puhtaasti ja kauniisti. Puhelimen näytöllä liikkuva kuva antoi lisävaikutelman siitä kuin olisin ollut itse paikan päällä. En tosin ryhtynyt tekemään maahankumarruksia paastorukouksen aikana, vaan otin oikeudekseni loikoa lungisti sohvalla. Henki oli altis, mutta liha heikko.
Näin siis yllätettiin minut, joka olen suhtautunut hieman etäisesti nettipalveluksiin. Alan ymmärtää myös niitä, jotka kulkevat napit korvilla kaupungilla tai jopa juoksulenkillä. Palveluksen seuraamiseen oma koti on toki paras paikka, mutta sielläkin voi tarvita yksityisyyttä, jos esimerkiksi toinen haluaa viettää iltaansa lukemalla tai televisiota katsomalla.
Toinen positiivinen yllätys tulee entisestä kotiseurakunnastani Hämeenlinnasta. Ortodoksiviestissä 2/21 kerrottiin, että Leena-kanttori on ryhtynyt taltioimaan vanhempien seurakuntalaisten muistoja nettiin. Ajatuksena on, että kun Hämeenlinnasta (kuten Lahdestakin) tuli vuodenvaihteessa osa isoa Helsingin seurakuntaa, muistot ja kokemukset omasta seurakunnasta eivät katoaisi historian hämärään.
Seurakunnan fb-sivulla on katsottavissa jo muutama haastattelu, ja uusi taltiointi tulee jakeluun aina sunnuntaisin. Oli mukava nähdä tuttuja kasvoja, joita ei ole voinut kohdata kirkossa kohta vuoteen. Kirkkokahvithan olisivat normaalisti se tilaisuus, jossa ajatuksia ja kokemuksia vaihdetaan, mutta hyvä näinkin. Haastatteluun suostuneille vielä iso kiitos oman maailman avaamisesta muillekin.
RSS Feed
