Raamatussa, varsinkaan Uuden Testamentin puolella, ei ole kovin paljon kuvauksia siitä, mikä väärintekijää odottaa kuoleman jälkeen. Yksi harvoista on Luukkaan evankeliumin kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk. 16:19–31). Kyseessä on Jeesuksen vertaus, jossa rikkaan miehen epätoivo kadotuksen kauhuissa saa suorastaan puistattavia piirteitä.
”Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!”, rikas mies vaikeroi rukoillen vielä Abrahamia lähettämään Lasaruksen maan päälle todistamaan, jotteivät hänen veljensäkin ”joutuisi tähän vaivan paikkaan”.
Kristinuskossa on luja luottamus siihen, että jumalallinen oikeus lopulta toteutuu; ei kuitenkaan aina tässä ajassa vaan tulevassa, iankaikkisuuden todellisuudessa. Vuorisaarnan autuuden lauseissa (Matt.5:3–12) luvataan hyvä osa niin rauhantekijöille, herjatuille, vainotuille kuin valheellisten puheiden kohteeksikin joutuneille.
Liturgiasta tuttu on myös toisen antifonin veisu Psalmista 146, jonka mukaan ”Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää. Herra päästää vangitut kahleista, Hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen...” Messiaaninen usko oikeudenmukaisuuden toteutumiseen jo tässä ajassa näkyy tekstissä monin paikoin.
Mitä sitten pitäisi ajatella tämän päivän väärintekijöiden kohtalosta? Onko sotarikoksien tekeminen 2020-luvulla raskauttavampaa kuin suunnattoman omaisuuden kokoaminen? Jälkimmäinenhän näyttäytyy mediassa suorastaan kadehdittavana, ellei peräti kapitalistisena hyveenä.
Hyveen siitä näyttää tekevän ainakin Bill Gates, Microsoftin perustaja ja maailman neljänneksi rikkain mies, joka suunnittelee jakavansa loputkin 122 miljardin dollarin omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen ja poistuvansa rikkaiden listalta ennen pitkää kokonaan.
Naapurimme Venäjä jatkaa jo viidettä kuukautta oikeudetonta hyökkäyssotaansa Ukrainan siviiliväestöä kohtaan. Tänään (14.7.) se kohdisti tuhoisan ohjusiskun Vinnytsiaan, kaukana sotatoimialueelta sijaitsevaan kaupunkiin maan länsiosassa. Kuolleita ja vakavasti loukkaantuneita on useita kymmeniä.
Tämän ja lukuisten aiempien siviiliväestöön kohdistettujen ohjusiskujen yhteydessä voisi puhua jo vakavasta moraalikadosta, ellei se antaisi asiasta liian ruusuista kuvaa. Hyökkäyssota on alusta pitäen ollut täysin moraaliton ja perustunut Vladimir Putinin sairaalloiseen todellisuuskäsitykseen, jota opillisissa harhoissaan elävä patriarkka Kirill estottomasti tukee.
Vertauksen rikkaalla miehellä oli karmaiseva loppu. Millainen se mahtaa olla niillä, jotka ovat tästä oikeudettomasta hyökkäyksestä ja luvuttomista sotarikoksista vastuussa?
”Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!”, rikas mies vaikeroi rukoillen vielä Abrahamia lähettämään Lasaruksen maan päälle todistamaan, jotteivät hänen veljensäkin ”joutuisi tähän vaivan paikkaan”.
Kristinuskossa on luja luottamus siihen, että jumalallinen oikeus lopulta toteutuu; ei kuitenkaan aina tässä ajassa vaan tulevassa, iankaikkisuuden todellisuudessa. Vuorisaarnan autuuden lauseissa (Matt.5:3–12) luvataan hyvä osa niin rauhantekijöille, herjatuille, vainotuille kuin valheellisten puheiden kohteeksikin joutuneille.
Liturgiasta tuttu on myös toisen antifonin veisu Psalmista 146, jonka mukaan ”Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää. Herra päästää vangitut kahleista, Hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen...” Messiaaninen usko oikeudenmukaisuuden toteutumiseen jo tässä ajassa näkyy tekstissä monin paikoin.
Mitä sitten pitäisi ajatella tämän päivän väärintekijöiden kohtalosta? Onko sotarikoksien tekeminen 2020-luvulla raskauttavampaa kuin suunnattoman omaisuuden kokoaminen? Jälkimmäinenhän näyttäytyy mediassa suorastaan kadehdittavana, ellei peräti kapitalistisena hyveenä.
Hyveen siitä näyttää tekevän ainakin Bill Gates, Microsoftin perustaja ja maailman neljänneksi rikkain mies, joka suunnittelee jakavansa loputkin 122 miljardin dollarin omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen ja poistuvansa rikkaiden listalta ennen pitkää kokonaan.
Naapurimme Venäjä jatkaa jo viidettä kuukautta oikeudetonta hyökkäyssotaansa Ukrainan siviiliväestöä kohtaan. Tänään (14.7.) se kohdisti tuhoisan ohjusiskun Vinnytsiaan, kaukana sotatoimialueelta sijaitsevaan kaupunkiin maan länsiosassa. Kuolleita ja vakavasti loukkaantuneita on useita kymmeniä.
Tämän ja lukuisten aiempien siviiliväestöön kohdistettujen ohjusiskujen yhteydessä voisi puhua jo vakavasta moraalikadosta, ellei se antaisi asiasta liian ruusuista kuvaa. Hyökkäyssota on alusta pitäen ollut täysin moraaliton ja perustunut Vladimir Putinin sairaalloiseen todellisuuskäsitykseen, jota opillisissa harhoissaan elävä patriarkka Kirill estottomasti tukee.
Vertauksen rikkaalla miehellä oli karmaiseva loppu. Millainen se mahtaa olla niillä, jotka ovat tästä oikeudettomasta hyökkäyksestä ja luvuttomista sotarikoksista vastuussa?
RSS Feed
