Taiteilija Eino Gröniltä kysyttiin hiljattain TV-haastattelussa, miten elämä muuttui, kun hän vajaan neljänkympin ikäisenä vuonna 1977 pisti korkin kiinni? Laulaja vastasi pohtineensa asiaa pitkään ennen päätöstä ja tunteneensa sen jälkeen kuin olisi kotiin palannut.
Viittaus kotiinpaluuseen tarkoitti sitä, ettei alkoholi kuulunut Grönin nuoruusvuosiin, joita viitoitti ennen muuta lupaavasti alkanut painiura. Molskin vaihduttua esiintymislavaksi laulajan rankka yötyö alkoi vaatia veronsa.
Vuoden vaihtuessa moni antaa itselleen ja vähän muillekin lupauksia paremmasta. Lehtien lööpit ja nettisivut suitsuttavat tipatonta tammikuuta ja muita ohimeneviä elämänmuutoksia. Miten tämä tällainen mahtaa soveltua ortodoksiseen elämäntapaan?
Ortodoksinen kirkkovuosi on paastojen ja juhlien vuorottelua. Paastossa tulisi pidättäytyä tiettyjen ruoka-aineiden lisäksi myös alkoholijuomista, mutta juhlakaudella tilanne on toinen. Kirkkokalenteriin merkitty paastoton aika, joka tällä erää päättyy huomenna 4.1., ei kuitenkaan ole kehotus hillittömyyksiin.
Paastoa noudattavalle kirkkokalenteri tarjoaa tässä suhteessa tukevan selkänojan. Noin kolmannes kirkkovuodesta on erilaisia paastokausia ja jos keskiviikot ja perjantait lasketaan mukaan, noin puolet vuoden päivistä on paastopäiviä!
Suhde alkoholiin on hyvin pitkälle kulttuurisidonnainen. Itäisen kristinuskon piirissä siihen on suhtauduttu sallivammin, eikä alkoholista ole tehty pelastuskysymystä. Lännessä etenkin pietismin pohjalta syntynyt herätyskristillisyys on suhtautunut asiaan toisin.
Yhden mielenkiintoisen näkökulman aiheeseen tarjoaa Raamattu, jonka tekstien taustana ovat Lähi-idän ja Välimeren alueen viinikulttuurit. Vanhassa Testamentissa viinistä puhutaan pääosin positiivisessa valossa, yltäkylläisyyden ja jumalallisen suosion vertauskuvana.
Tässä kohtaa joudun aiheuttamaan viinin ystäville pienen pettymyksen, sillä juutalaisessa perinteessä viini saattoi tarkoittaa myös käymätöntä viiniä, jonkinlaista rypälemehua, jota tosin oli lämpimässä ilmastossa liki mahdotonta säilyttää ilman, että jonkinasteista käymistä tapahtui.
Jeesus teki ensimmäisen ihmetekonsa Kaanaan häissä, jossa hän juhlajuoman loputtua muutti kuusi ruukullista, noin 500 litraa, vettä ensiluokkaiseksi viiniksi! Juoman huikean määrän ja laatuviinin myöhäisen tarjoiluajankohdan on tulkittu viittaavan Jeesuksen jumaluuteen ja pelastushistorian käännekohtaan eli Jumalan pojan ihmiseksituloon. Tätä ajatusta tukee myöskin Johanneksen antama selitys: ”Hän ilmaisi sillä kirkkautensa...” (Joh. 2:11).
Antiikin aikana viiniä nautittiin aterioilla yleensä vedellä laimennettuna jopa sillä tavoin, että isompi osa sekoituksesta oli vettä. Juhlatilanteissa ainesosien suhde saattoi kukaties olla päinvastainen. Viittaus Kaanaan juhlakansan orastavaan juopumustilaan ihmeteon hetkellä puhuisi tämän tulkinnan puolesta.
Aiheesta löytyy myös eksegetiikan alaan kuuluva Elina Törrösen tuore pro gradu -tutkielma ”Yhdessä juomisen ilo ja liian humalan vaarat – Viinin juominen ja humaltuminen Uuden testamentin maailmassa” (2015).
Viittaus kotiinpaluuseen tarkoitti sitä, ettei alkoholi kuulunut Grönin nuoruusvuosiin, joita viitoitti ennen muuta lupaavasti alkanut painiura. Molskin vaihduttua esiintymislavaksi laulajan rankka yötyö alkoi vaatia veronsa.
Vuoden vaihtuessa moni antaa itselleen ja vähän muillekin lupauksia paremmasta. Lehtien lööpit ja nettisivut suitsuttavat tipatonta tammikuuta ja muita ohimeneviä elämänmuutoksia. Miten tämä tällainen mahtaa soveltua ortodoksiseen elämäntapaan?
Ortodoksinen kirkkovuosi on paastojen ja juhlien vuorottelua. Paastossa tulisi pidättäytyä tiettyjen ruoka-aineiden lisäksi myös alkoholijuomista, mutta juhlakaudella tilanne on toinen. Kirkkokalenteriin merkitty paastoton aika, joka tällä erää päättyy huomenna 4.1., ei kuitenkaan ole kehotus hillittömyyksiin.
Paastoa noudattavalle kirkkokalenteri tarjoaa tässä suhteessa tukevan selkänojan. Noin kolmannes kirkkovuodesta on erilaisia paastokausia ja jos keskiviikot ja perjantait lasketaan mukaan, noin puolet vuoden päivistä on paastopäiviä!
Suhde alkoholiin on hyvin pitkälle kulttuurisidonnainen. Itäisen kristinuskon piirissä siihen on suhtauduttu sallivammin, eikä alkoholista ole tehty pelastuskysymystä. Lännessä etenkin pietismin pohjalta syntynyt herätyskristillisyys on suhtautunut asiaan toisin.
Yhden mielenkiintoisen näkökulman aiheeseen tarjoaa Raamattu, jonka tekstien taustana ovat Lähi-idän ja Välimeren alueen viinikulttuurit. Vanhassa Testamentissa viinistä puhutaan pääosin positiivisessa valossa, yltäkylläisyyden ja jumalallisen suosion vertauskuvana.
Tässä kohtaa joudun aiheuttamaan viinin ystäville pienen pettymyksen, sillä juutalaisessa perinteessä viini saattoi tarkoittaa myös käymätöntä viiniä, jonkinlaista rypälemehua, jota tosin oli lämpimässä ilmastossa liki mahdotonta säilyttää ilman, että jonkinasteista käymistä tapahtui.
Jeesus teki ensimmäisen ihmetekonsa Kaanaan häissä, jossa hän juhlajuoman loputtua muutti kuusi ruukullista, noin 500 litraa, vettä ensiluokkaiseksi viiniksi! Juoman huikean määrän ja laatuviinin myöhäisen tarjoiluajankohdan on tulkittu viittaavan Jeesuksen jumaluuteen ja pelastushistorian käännekohtaan eli Jumalan pojan ihmiseksituloon. Tätä ajatusta tukee myöskin Johanneksen antama selitys: ”Hän ilmaisi sillä kirkkautensa...” (Joh. 2:11).
Antiikin aikana viiniä nautittiin aterioilla yleensä vedellä laimennettuna jopa sillä tavoin, että isompi osa sekoituksesta oli vettä. Juhlatilanteissa ainesosien suhde saattoi kukaties olla päinvastainen. Viittaus Kaanaan juhlakansan orastavaan juopumustilaan ihmeteon hetkellä puhuisi tämän tulkinnan puolesta.
Aiheesta löytyy myös eksegetiikan alaan kuuluva Elina Törrösen tuore pro gradu -tutkielma ”Yhdessä juomisen ilo ja liian humalan vaarat – Viinin juominen ja humaltuminen Uuden testamentin maailmassa” (2015).
RSS Feed
