"Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut." (Luuk. 17:19). Näillä sanoilla Jeesus lähetti matkaan parantamansa spitaalisen miehen, samarialaisen, yhden kymmenestä, joka Jumalaa ylistäen palasi kiittämään suuresta ihmeteosta.
Sama ajatus uskon parantavasta voimasta tulee esille myös verenvuotoa sairastaneen naisen (Mark. 5:34), sokean kerjäläisen (Mark. 10:52) ja sadanpäällikön kotona makaavan sairaan palvelijan tapauksessa, jossa etäisyyskään ei ollut esteenä: "Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot.” Sillä hetkellä palvelija parani. (Matt. 8:13).
Mutta palataanpa vielä noihin kymmeneen spitaaliseen mieheen, joista aiemmin tekstissä mainitaan, että Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!" (Luuk. 17:12–13). Tarttuvaa tautia sairastavat miehet noudattivat siis tuon ajan turvaetäisyyttä!
Spitaali eli lepra oli yleinen vitsaus Vanhan testamentin ajan maailmassa. Kolmannen Mooseksen kirjan luvut 13 ja 14 on omistettu kokonaan spitaalin toteamista, sairaan puhtaaksi julistamista ja saastuneen asuinkiinteistön puhdistamista koskeville säädöksille. Nuo kansanterveydelliset tehtävät lankesivat Aaronin sukuun kuuluvalle papistolle.
Spitaali eli lepra on bakteeriperäinen, hitaasti etenevä ja huonosti tarttuva sairaus ja ollut jo pitkään helposti hoidettavissa moniin virussairauksiin verrattuna. Silti lepraa sairastaa edelleen yli 10 miljoonaa ihmistä mm. Kaakkois-Aasiassa ja eteläisessä Amerikassa, mikä kuvastaa terveydellistä eriarvoisuutta maailmassa.
Evankeliumin parantamisihmeitä ja kuolleista herättämisiä on vaikea käsittää. Mutta Jeesus ei kysynytkään ymmärryksen vaan uskon perään. Lääketiede on noista ajoista suuresti edistynyt, mutta edelleen olemme neuvottomia esimerkiksi aggressiivisten syöpien tai ajankohtaisen COVID-19:n kanssa.
Aaronin papiston ja nykypapiston tehtävissä on tiettyä analogiaa, samankaltaisuutta. Siinä missä Aaronin papit moninaisine tarkastus- ja puhdistustoimineen taistelivat spitaalia vastaan, askaroivat nykypapit rajoituksineen ja toimintaohjeineen koronan kimpussa.
En sano tätä arvostellakseni rajoituksia sinänsä, mutta jollain tavoin kirkon agendan sävy on viime kuukausina muuttunut; päällimmäisenä ei enää kuulu kutsu yhteyteen vaan jokin muu, joka ilmenee virallisuutena, etäisyytenä, ehtojen asettamisena ja jonkun mielestä jopa torjumisena.
”Niin on, jos siltä näyttää”, kerrotaan Kekkosen tokaisseen. Ehkäpä kirkon portaissa ja eri tasanteilla työskentelevien olisi joskus hyvä pysähtyä katsomaan, miltä toiminta ulkopäin – siis oikeasti – näyttää. Tulos voi yllättää, mutta aina on mahdollista tehdä tarvittavia korjausliikkeitä.
Sama ajatus uskon parantavasta voimasta tulee esille myös verenvuotoa sairastaneen naisen (Mark. 5:34), sokean kerjäläisen (Mark. 10:52) ja sadanpäällikön kotona makaavan sairaan palvelijan tapauksessa, jossa etäisyyskään ei ollut esteenä: "Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot.” Sillä hetkellä palvelija parani. (Matt. 8:13).
Mutta palataanpa vielä noihin kymmeneen spitaaliseen mieheen, joista aiemmin tekstissä mainitaan, että Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!" (Luuk. 17:12–13). Tarttuvaa tautia sairastavat miehet noudattivat siis tuon ajan turvaetäisyyttä!
Spitaali eli lepra oli yleinen vitsaus Vanhan testamentin ajan maailmassa. Kolmannen Mooseksen kirjan luvut 13 ja 14 on omistettu kokonaan spitaalin toteamista, sairaan puhtaaksi julistamista ja saastuneen asuinkiinteistön puhdistamista koskeville säädöksille. Nuo kansanterveydelliset tehtävät lankesivat Aaronin sukuun kuuluvalle papistolle.
Spitaali eli lepra on bakteeriperäinen, hitaasti etenevä ja huonosti tarttuva sairaus ja ollut jo pitkään helposti hoidettavissa moniin virussairauksiin verrattuna. Silti lepraa sairastaa edelleen yli 10 miljoonaa ihmistä mm. Kaakkois-Aasiassa ja eteläisessä Amerikassa, mikä kuvastaa terveydellistä eriarvoisuutta maailmassa.
Evankeliumin parantamisihmeitä ja kuolleista herättämisiä on vaikea käsittää. Mutta Jeesus ei kysynytkään ymmärryksen vaan uskon perään. Lääketiede on noista ajoista suuresti edistynyt, mutta edelleen olemme neuvottomia esimerkiksi aggressiivisten syöpien tai ajankohtaisen COVID-19:n kanssa.
Aaronin papiston ja nykypapiston tehtävissä on tiettyä analogiaa, samankaltaisuutta. Siinä missä Aaronin papit moninaisine tarkastus- ja puhdistustoimineen taistelivat spitaalia vastaan, askaroivat nykypapit rajoituksineen ja toimintaohjeineen koronan kimpussa.
En sano tätä arvostellakseni rajoituksia sinänsä, mutta jollain tavoin kirkon agendan sävy on viime kuukausina muuttunut; päällimmäisenä ei enää kuulu kutsu yhteyteen vaan jokin muu, joka ilmenee virallisuutena, etäisyytenä, ehtojen asettamisena ja jonkun mielestä jopa torjumisena.
”Niin on, jos siltä näyttää”, kerrotaan Kekkosen tokaisseen. Ehkäpä kirkon portaissa ja eri tasanteilla työskentelevien olisi joskus hyvä pysähtyä katsomaan, miltä toiminta ulkopäin – siis oikeasti – näyttää. Tulos voi yllättää, mutta aina on mahdollista tehdä tarvittavia korjausliikkeitä.
RSS Feed
